171. Keväthurmio
Markus istui kirjoituspöytänsä ääressä. Miten koskaan hän osaisi kirjoittaa keväästä? Hän oli vasta vanhemmiten oppinut rakastamaan sitä. Nuorena hän oli kiihkeästi odottanut syksyä, sen värejä, sen iltojen hämäryyttä, öitten pimeyttä. Pimeys oli sallinut hänen solahtaa itseensä pitkän näkyvillä olemisen jälkeen. Kukaan ei enää voinut nähdä sitä mitä hän yritti suojella nahkansa alla. Mutta nyt hän kirjoittaisi keväästä, sen valtavasta voimasta, joka muuttaisi maailman häkellyttäväksi riemuksi. Valoksi, jonka hän vihdoin uskaltaisi kohdata:
Häikäisee
keväisten lehtien vihreys
puihin syöksynyt
valo
---
Kevätmaisema
taiteilijan paletista
valon kirpeyttä ja nuorta vihreää
siveltimen lennosta linnut oksille
vuoroin kiihkoa
vuoroin hiljaisuutta
kunnes luonnos on valmis
Kesä
© AilaKaarina
Samaan aiheeseen toinen Krapu, kun uutta tyyliä kokeillaan. Ei siis kolmea sanaa, ei kuvaa, ei annettua alkulausetta vaan aihe: väripaletti inspiroimaan viikon 7/2024 Krapua, jonka tarjoaa SusuPetal
Kevät on huumaa, melkein liiankin elävää kuolleen talven jälkeen. Onneksi Markus on löytänyt elämisen ilon keväästä.
VastaaPoistaEhkä myös itsestään. Kiitos Kommentistasi SusuPetal.
PoistaJokaisella meistä taitaa olla se lempivuodenaikansa.
VastaaPoistaVarmaankin ja lempivuodenaika voi ajan myötä vaihtua. Kiitos kommentistasi Cara.
Poista