sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Tunnistettu

32. Tunnistettu



Mies katsoi häntä silmiin. Turhankin kauan Annan mielestä mutta hän katsoi takaisin. He tapasivat ensimmäisen kerran, Anna oli ryhmän uusi jäsen. Sitten harjoitukset alkoivat. Joitakin kertoja hän huomasi miehen jälleen katsovan häntä pitkään. Kotimatkalla

Anna muisteli, miten suora katse oli ollut, avoin, levollinen. Ei tutkiva, ei kysyvä, vain toteava: siinähän sinä olet. Ole tervetullut tähän tilaan, huoneeseen. Niin kuin jokin, jossakin heidän mielensä alueella, olisi hetkeksi jaettu. Vähintäänkin kummankin mielen eteisessä, jonka kynnysmatoilla luki ’tervetuloa’. Eikä sen, ei minkään tarvinnut johtaa pidemmälle, sillä jokainen tällainen vaihdettu katse itsessään vei hänet aina syvemmälle omaan itseen. Rauhaan, kotiin. 

Hetkeksi matkanteko pysähtyi.


© AilaKaarina


Viikon 48/2024 kuvahaastekrapu, jonka tarjoaa 

SusuPetal









15 kommenttia:

  1. Toisinaan tekee hyvää pysähtyä, ei aina olla matkalla.
    Tuollaiset katseet kantavat pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On katseita joita ei unohda. Silmät voivat kertoa niin paljon! Kiitos kommentistasi SusuPetal.

      Poista
  2. Joskus katseen voima on yllättävän vahva. Sellaisen katseen muistaa vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Cara. Ihanaa jos sain tarinaani katseen, jota tarinan nainen ei unohda.

      Poista
  3. Toisen ihmisen kohtaaminen, ottaminen vastaan sellaisena kuin tämä on. Se on kaunista. Teksti sanoo sen hienosti: "...mielen eteinen, jonka kynnysmatolla luki ’tervetuloa’, puolin ja toisin."

    VastaaPoista
  4. Ennakkoluuloilla ja varautuneisuudella pyrimme suojelemaan itseämme pettymyksillä, mutta menetämme samalla mahdollisuuden kohdata toinen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Joskus sellainen aito kohtaaminen, jota ei unohda, on onneksi mahdollista jos vain uskallamme ottaa sen vastaan ja mennä myös vastaan. Kiitos kommentistasi pasanen.

      Poista
  5. Silmiin katsomisen taito, se on joillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eheillä, itsensä kanssa hyvin pärjäävillä ihmisillä on tuo kyky, katsovat silmiin, kuuntelevat, kuulevat.

      Poista
  6. Liian vauhdilla taas kirjoitin ja jaoin. Nyt sitten nämä pakolliset korjaukset, jotka eivät tarinaa muuta, toivottavasti kuitenkin selkeyttävät.

    VastaaPoista
  7. "Siinähän sinä olet.." tuli jotenkin levollinen olo tästä krapustasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sini. Tämä perustuu oikeaan omaan kokemukseeni, tunsin jotenkin olevani todellakin tunnistettu. Ei sellaista voi selittää. Harvat ihmiset katsovat suoraan silmiin esim. jopa keskustellessaan toisen kanssa kuin korkeintaan pienen hetken kerrallaan, sitten katse kiertää seiniä.. Ikään kuin pelkäisivät paljastavansa itsessään jotakin... No ei tietenkään koko aikaa tarvitse tuijottaa toista, mutta suoran, levollisen katseen ja jatkuvasti karkaavan katseen ero on aikamoinen :D.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.