keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Lapsuuden joulut

10. Lapsuuden joulut



Tuoksu, jonka isä oli tuonut kuusen mukana. Tuoksut äidin käsistä. Kaikki ne ihmeelliset joulun tuoksut! Mutta isän jo vähän humaltuneessa katseessa oli taas se jokin jota hän pelkäsi, pelkäsi että se tapahtuisi. Vääjäämättä tänäkin jouluna. Voi, jospa ei tänään! Ei isän äkkinäistä metelöintiä, huutoa ja solvauksia. Pahinta oli mitätöinti, aina, kun joku ei tehnyt niin kuin isä tahtoi. Hän katseli perhettään, isää, äitiä, sisaruksia. Pikkuveljen silmiin oli taivas lainannut kauneimmat tähtensä. Tyttö tiesi

mitä hänen täytyi tehdä, oli tehnyt sen jo monta kertaa. Nuoruuden lepattavalla voimalla, mutta aina vain taitavammin hän muotoili kasvoilleen kaikista hymyistään varmimman pikkuveljen katsoa.


© AilaKaarina


100 sanaa otsikon kanssa. Runotorstain 480/2018 haaste Joulurauha.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.