10. Lapsuuden joulut
Tuoksu, jonka isä oli tuonut kuusen mukana. Tuoksut äidin käsistä. Kaikki ne ihmeelliset joulun tuoksut! Mutta isän jo vähän humaltuneessa katseessa oli taas se jokin, jota hän pelkäsi, pelkäsi että se tapahtuisi. Vääjäämättä tänäkin jouluna. Voi, jospa ei tänään! Ei isän äkkinäistä metelöintiä, huutoa ja solvauksia. Pahinta oli mitätöinti, aina, kun joku ei tehnyt niin kuin isä tahtoi. Hän katseli perhettään, isää, äitiä, sisaruksia. Pikkuveljen silmiin oli taivas lainannut kauneimmat tähtensä. Tyttö tiesi
mitä hänen täytyi tehdä, oli tehnyt sen jo monta kertaa. Nuoruuden lepattavalla voimalla, mutta aina vain taitavammin hän muotoili kasvoilleen kaikista hymyistään varmimman pikkuveljen katsoa.
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.