Nainen makasi riippukeinussa parvekkeella. Elokuinen iltayö viileni nopeasti, alkoi olla kylmä. Hän veti huovan ylleen ja siemaisi viinilasista. Taivaalla näkyi tähtiä. Hän vilkutti naiselle, joka myös makasi riippukeinussa, joi myös vähän viiniä ja vilkutti hänelle takaisin. Tähtien seasta, toiselta planeetalta. Jo monena iltana he olivat vilkutelleet toisilleen ja skoolanneet parit viinilasilliset. Mitä sitten, kun sateet alkavat ja tähdet katoavat taivaalta? Nainenkin katoaa, hän mietti surullisena. Pitäisi asettua sisätiloihin, jossa kaikki vain ahdisti. Mies tuli ovelle: – Hei, miksi sinä olet yksin täällä? Tulisit jo sisälle. Hän katsoi miestään. Seitsemän vuotta avioliittoa eikä mies vieläkään ymmärtänyt. Ei hän ollut yksin. Vielä.
© AilaKaarina
Runotorstain 475/2017 haaste Kylmä
(Runotorstain 475. haasteeseen Kylmä.)
VastaaPoista