keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Vastaamaton rakkaus

11. Vastaamaton rakkaus



Niin vaelsi pois vastaamaton rakkaus, kun ne ainoat kädet työnsivät pois. Se ainoa syli kääntyi pois. Eksyi yön kuolleille kujille, mutta ei paikkaa sielläkään. Ei missään, kun ei häntä. Mutta tyttö juoksi

sen perään, tavoitti, otti syliin, piti kauan. Päästi sen virtaamaan

           kyyneleiksi

                      lammikoksi

                                 puroksi

                                            joeksi

takaisin sinne mistä se kerran hänen luokseen erehtyi

 

 © AilaKaarina


Runotorstain 417. haaste Erehdys.

2 kommenttia:

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.