Vastaamaton rakkaus

11. Vastaamaton rakkaus

Niin vaelsi pois vastaamaton rakkaus, kun ne ainoat kädet työnsivät pois. Se ainoa syli kääntyi pois. Eksyi yön kuolleille kujille, mutta ei paikkaa sielläkään. Ei missään, kun ei häntä. Mutta tyttö 

juoksi sen perään, tavoitti, otti syliin, piti kauan. Päästi sen virtaamaan

kyyneleiksi

           lammikoksi

                      puroksi

                                 joeksi

                                            järveksi

mereksi

takaisin sinne 

mistä se kerran hänen luokseen erehtyi

 

 © AilaKaarina

Runotorstain 417/2016 haaste Erehdys