keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Sattuman solmu

6. Sattuman solmu



Heillä oli aikoinaan ollut pieni juttu. Suudelmia pidemmälle se ei koskaan edennyt. Sitten nainen saikin huomata, että miehellä oli jo toinen nainen. Silloin tällöin he kuitenkin sattumoisin tapasivat milloin missäkin ja aina jos mahdollista hakeutuivat toistensa seuraan. Vähitellen nainen oli kuitenkin alkanut kaivata miestä, jos he eivät olleet vähään aikaan tavanneet. Tunne oli, hänen yllätyksekseen, voimakkaan fyysinen. En minä häntä rakasta, hän muistutti itselleen, en rakastanut enkä tule rakastamaan. Pidän ja se riittäköön. Nyt mies istui kylpylähotellin aulassa, jonne nainen

oli saapunut edellisenä iltana. Mies istui yksin. Hän heilutti kättään miehelle ja saman tien tämä harppoi hänen luokseen ja istuutui viereen. Ennen kun hän ehti kysyä, mies kertoi saattaneensa naisystävänsä tänne ja olevansa lähdössä juuri pois. Tässä sitä oltiin, hän ajatteli, minä ja se nainen samassa hotellissa! Ei, hänen täytyi päästä pois! – Odotatko? nainen hämmästyi itsekin kysymystään. Mies ehti vain nyökätä kun hän jo syöksyi yläkertaan. Vapisevin käsin hän avasi huoneensa oven, keräsi vain osittain purkamansa tavarat hapuillen kuin sokea, heitti ne matkalaukkuunsa ja lensi laukkua vielä sulkien takaisin alakertaan, miehen syliin, yhdessä ovelle ja ulos.


© AilaKaarina

 

Runotorstain 462. haaste Solmu.


 



What do you want to do ?
New mail

1 kommentti:

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.