sunnuntai 12. elokuuta 2018

Toisen uni

21. Toisen uni



Anna tunsi itsensä ahdistuneeksi Petrin vihdoin lähdettyä. Jälleen kerran hän oli saanut kuulla nuo sanat minä rakastan sinua enkä halua elää elämääni ilman sinua. Hän tunsi miestä kohtaan vain ystävyyttä ja tiesi menettävänsä sen pian, sillä näin jatkaessaan he molemmat vain kiduttivat toisiaan. Ja itseään. Petri soitti hänelle päivittäin, halusi iltaisin tavata, kertoi että Anna oli hänen mielessään jatkuvasti; että tämä seurasi häntä työhön ja työstä kotiin, öihin ja uniin. Mutta ei Anna halunnut olla kenenkään unissa, ei päivien, ei öiden unelmissa. Eikä hänellä ollut aikaakaan tapailla sen enempää Petriä kuin ketään muutakaan. Hänen elämäänsä kuului nyt vain opiskelua ja töitä. Olen Petrille

kuin tauti, josta hän ei halua parantua, hän mietti. Ja hän tunsi miten mies yritti varastaa hänet kertoessaan jatkuvasti miten hän näki Annan jo heidän yhteisessä kodissaan ja lastensa äitinä. Häntä puistatti. Ja inhotti olla Petrin halujen kohde. Eroa hän surisi, sillä miehessä oli paljon sellaista mistä hän piti. He olivat tunteneet lapsuudesta lähtien ja hänelle Petri oli kuin veli. Nyt mies yritti sulkea hänet oman unensa lukkojen taakse.


© AilaKaarina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.