maanantai 9. syyskuuta 2019

Yölenkki

52. Yölenkki


He saapuivat metsän laitaan ja Anna päästi koiran vapaaksi. Häntä heiluen se loikkasi puiden sekaan. Oli iltayö eikä kulkijoita yleensä enää tähän aikaan näkynyt. Tästä alkoi hänen oma yksityinen maailmansa, jossa hän aina tunsi muuttuvansa uudeksi ihmiseksi. Murheet ja huolet katosivat, oli vain metsä ja koira. Jostain kuului

moottoripyörien ääniä ja kohta näkyi kaksi miestä. He pysäyttivät pyöränsä. Miehet katsoivat häntä pitkään. Annaa alkoi pelottaa. Missä Sarabikin oli? Hän huusi sitä nimeltä. Oli hiljaista. Samassa koira ilmestyi pienelle kummulle, seisoi siinä hetken ylväänä, iso komea rhodesian ridgeback ja käveli sitten rauhallisesti Annan eteen. Miehet vilkaisivat toisaan ja käynnistivät pyöränsä.


© AilaKaarina


Viikon 40 Krapu, 100 sanaa kera otsikon, Sanat uusi, oma ja ilmestyä on oltava tekstissä.

Myös Runonevan 5. (vanha) haaste: Eläin.


21 kommenttia:

  1. Jännittävä. Onneksi koira oli mukana.

    VastaaPoista
  2. Onneksi oli koira turvana! Ajattelin ensin, että metsässä on jotkin salaiset kilpailut tms., mutta olikin jännittävämpää. Hui!

    VastaaPoista
  3. Jännittävä juttu. Koiran olemus sai prätkäpojat starttaamaan pois paikalta. Hyvä kun ymmärsivät "viestin"...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rhodesian koira on aika vaikuttava näky, sillä se on peloton ja tietoinen omasta karismastaan. Ei turhaan kutsuta leijonakoiraksi. Kiitos anli itse!

      Poista
  4. Jännä kertomus! Lapsena oli kiva saada kyläilyreissulla naapurin koira osaksi matkaa kaveriksi pimeään :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, että koira huolehti Annan turvallisuudesta. Kun on hyvä koira, uskaltaa mennä pimeällä vähän syrjemmällekin. Minun koirani ajoi kerran yhden omituisen hiipparin tiehensä, kun minulla oli vielä pieni liike ja olin yksin myymälässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi riitta k. Koirat ovat ihania ❤.

      Poista
  6. Omaan koiraansa voi luottaa. Selaisen kanssa on turvallista liikkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aimarii. Sarabini kanssa sain elää 13 vuotta maailman luotettavinta ja upeinta ystävyyttä ❤.

      Poista
  7. olipa jännittävä tarina! meidänkin Helmi ajoi aikoinaan latvialaiset murtovarkaat tiehensä. koirat ovat vaan niin parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi Ilona Winebridge. Koirat ❤!

      Poista
  8. Minuun upposivat, mopopojista huolimatta, eniten sanasi" Tästä alkoi hänen oma, yksityinen maailmansa..."
    Aivan kuin myös tuntisin yön hämärässä tuon mahtavan koiran varjon,joka sellaisenaankin on valmiina karkottamaan kaikki uhkaavat vaarat... Kiitos, Aila ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos! En huomannut katsoa aiemmin kommentteja, koska haluan tarkistaa ne ennen julkaisua (varmuuden vuoksi 😁).

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.