61.
Kaipaus
Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi
paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita
vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,
rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti
Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä
seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan
tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.
Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä
etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä
liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty
eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa
siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt
sohvaa niin tyhjää.
© AilaKaarina
Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla
Surullista.
VastaaPoistaOman rakas lemmikki aiheuttaa suuren tyhjiön kotiin, kun lemmikkiä ei enää ole.
VastaaPoistaKoskettava ja traaginen krapu. Lemmikkejä on alati ikävä.
VastaaPoistaOmaa lemmikkiään kaipaa kauan. Tyhjä paikka kotona laukaisee sen helposti. Monet hetket tulevat mieleen myös yllättäen.
VastaaPoistaSurullinen ja kaunis tarina <3
VastaaPoistaNiin surullinen hetki, tuollainen tyhjyys on vaikeaa täyttää.
VastaaPoistaNe jättää ison aukon, ne rakkaat lemmikit.
VastaaPoistaNiinpä <3 Hiljaisuuteenkin tottuu. Tiedän mistä kirjoitat.
VastaaPoistaJoskus me koemme totaalista tyhjyyttä, myös sisällämme...
VastaaPoistaLämmin kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tarinaani ❤!
VastaaPoistaVain lemmikin omistaja tietää miltä menetys tuntuu. Hiljaisuus ja kaipaus.
VastaaPoistaKyllä. Nyt 5 vuotta jo koiran poismenosta, mutta en unohda. Tänään, ystävänpäivänä, tulee 18 vuotta koiran tulosta meidän perheeseen.
Poista