sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kaipaus

61. Kaipaus


Hän avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet hetkeksi 

ovensuuhun. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

hän käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa sohvan suuntaan 

hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten hän koskaan tottuisi tähän

hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon. Hän muisteli

koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä etappiaan. Aiemmin

se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä liittyi lääkäreihin ja 

hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty milloin mistäkin syystä 

eläinklinikalla. Varovasti hän antoi katseensa siirtyä sohvaan. Sen

tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina


Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkkasohva ja huone.

12 kommenttia:

  1. Oman rakas lemmikki aiheuttaa suuren tyhjiön kotiin, kun lemmikkiä ei enää ole.

    VastaaPoista
  2. Koskettava ja traaginen krapu. Lemmikkejä on alati ikävä.

    VastaaPoista
  3. Omaa lemmikkiään kaipaa kauan. Tyhjä paikka kotona laukaisee sen helposti. Monet hetket tulevat mieleen myös yllättäen.

    VastaaPoista
  4. Niin surullinen hetki, tuollainen tyhjyys on vaikeaa täyttää.

    VastaaPoista
  5. Ne jättää ison aukon, ne rakkaat lemmikit.

    VastaaPoista
  6. Niinpä <3 Hiljaisuuteenkin tottuu. Tiedän mistä kirjoitat.

    VastaaPoista
  7. Joskus me koemme totaalista tyhjyyttä, myös sisällämme...

    VastaaPoista
  8. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tarinaani ❤!

    VastaaPoista
  9. Vain lemmikin omistaja tietää miltä menetys tuntuu. Hiljaisuus ja kaipaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Nyt 5 vuotta jo koiran poismenosta, mutta en unohda. Tänään, ystävänpäivänä, tulee 18 vuotta koiran tulosta meidän perheeseen.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.