Peruuttamaton

60. Peruuttamaton

Ei hän enää kesyyntyisi. Ei vaikka olisi tahtonut. Nyt

hän olisi halunnut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,

joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten

sääntöjä, kurkistaa toisten maailmoihin, liittyä toisten elämään,

sukuun, uuteen ketjuun. Toiseen. Vai 

 

pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen

nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli 

lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai ihan

jostakin muusta? Pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: 

jostakin syvällä olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa.

Niin kuin hänelle olisi tapahtunut jotakin liian varhain, jotakin 

peruuttamatonta: häneen oli jäänyt kylmä aukko, joka imi itseensä 

kaiken lämmön.

© AilaKaarina

Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö ja

 suku.