sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kaipaus

61. Kaipaus


Anna avasi kotinsa oven. Eteisen autius jähmetti hänet toviksi 

paikoilleen. Juuri tätä kotiinpaluun hetkeä hän oli pelännyt jo useita

vuosia. Takana oli 13 vuotta asuinkumppanuutta, uskollisuutta,

rakkautta ja kunnioitusta. Hitaasti 

 

Anna käveli olohuoneeseen ja uskaltamatta katsoa tiettyä

seinänviertä hän antoi katseensa kiertää nurkkia. Miten voisi koskaan

tottua tähän hiljaisuuteen? Riemullisen tervehdyksen poissaoloon.

Hän muisteli koiran tyyneyttä sen kävellessä kohti viimeistä

etappiaan. Aiemmin se oli aina suhtautunut pelolla kaikkeen mikä

liittyi lääkäreihin ja hoitajiin, sillä sitä oli usein käytetty 

eläinklinikalla milloin mistäkin syystä. Varovasti hän antoi katseensa

siirtyä sohvaan. Sen tyhjyys! Koskaan ennen hän ei ollut nähnyt

sohvaa niin tyhjää.

 

© AilaKaarina


Viikon 7/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa kera otsikon avainsanoilla

nurkkasohva ja huone.

12 kommenttia:

  1. Oman rakas lemmikki aiheuttaa suuren tyhjiön kotiin, kun lemmikkiä ei enää ole.

    VastaaPoista
  2. Koskettava ja traaginen krapu. Lemmikkejä on alati ikävä.

    VastaaPoista
  3. Omaa lemmikkiään kaipaa kauan. Tyhjä paikka kotona laukaisee sen helposti. Monet hetket tulevat mieleen myös yllättäen.

    VastaaPoista
  4. Niin surullinen hetki, tuollainen tyhjyys on vaikeaa täyttää.

    VastaaPoista
  5. Ne jättää ison aukon, ne rakkaat lemmikit.

    VastaaPoista
  6. Niinpä <3 Hiljaisuuteenkin tottuu. Tiedän mistä kirjoitat.

    VastaaPoista
  7. Joskus me koemme totaalista tyhjyyttä, myös sisällämme...

    VastaaPoista
  8. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tarinaani ❤!

    VastaaPoista
  9. Vain lemmikin omistaja tietää miltä menetys tuntuu. Hiljaisuus ja kaipaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Nyt 5 vuotta jo koiran poismenosta, mutta en unohda. Tänään, ystävänpäivänä, tulee 18 vuotta koiran tulosta meidän perheeseen.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.