sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Koti

 165. Koti



Ei se vanha ollut, vain huonosti tehty, taloni josta kaiken purin. Asuin kauan majataloissa, vieraana vieraissa huoneissa, ja taloani rakensin. Purin ja rakensin, vailla piirustuksia. Ei siitä koskaan

valmista tullut. Ei tulekaan. Mutta seinät ovat avarat ja lattia luja. Katossa taivaan näyttävä ikkuna.

Anna pohti vanhaa runoaan, jonka oli vuosia sitten kirjoittanut. Hän oli löytänyt sen koneelle tallentamastaan romaanin alusta, jota tuskin koskaan saisi valmiiksi, saatikka lähetettyä sen eteen päin. Ehkä siitä voisi tehdä blogin? Joskus. Olisiko siitä apua jollekin, sellaiselle ihmiselle joka astelisi itsensä tuntemisen vaikealla taipaleella? Joka etsisi omaa yksityistä minuuttaan meidän kaikkien yhteisistä unistamme, toiveistamme. Kaipuustamme.


© AilaKaarina


Viikon 45/2023 Krapu. Kuvahaaste talosta. Kravun tarjoaa SusuPetal

https://susupetalsanat.wordpress.com/



14 kommenttia:

  1. Itsensä tunteminen, taitaa olla elämänmittainen koulu. Eikä sittenkään valmistu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taitaa olla, mutta aina vain lähemmäksi voi päästä jos vain haluaa. Mutta valmiiksi se "talo" ei taida koskaan tulla. Kiitos kommentistasi Cara.

      Poista
  2. Taloja on monia, koteja samoin. Jokainen elämänvaihe muuttaa asujaa. Valmiiksi emme tule milloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi SusuPetal. Valmiiksi en edes haluaisi tulla ;).

      Poista
  3. Ehkä Annalla oli mielessä vanha, vähän kolkkokin sanonta: kun talo on valmis, tulee kuolema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla näin ja siksi on hyvä, ettei valmistu ikinä ;) Kiitos kommentistasi pasanen.

      Poista
  4. Keskeneräisyys on ikuista. Mitä sitten tekisi jos kaikki tulisi valmiiksi. Ihminen lakkaisi elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse. Ja ihminen lakkaisi kasvamasta, ja siis elämästä.

      Poista
  5. Komea on runo, olevaisuuden pohtimista kaikki tyynni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Äijä. Oman itsemme ja ylipäänsä ihmiselämän pohtiminen tässä ajassa ja avaruudessa, johon synnymme, täällä Telluksella tämä lyhyt matka, jota saamme kukin taivaltaa, on kyllä kaiken pohtimisen arvoista.

      Poista
  6. Sepä se. Ei elämälläkään ole piirustuksia ja todellakin, valmiiksi se tulee vasta kuolemassa.
    Toki mielenkiintoinen elämä matkana on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Ja tuleeko valmiiksi edes kuolemassa, sen jälkeen? En ota kantaa, ainakaan näin julkisesti. Odotan vain rauhassa mitä sitten tapahtuu vai tapahtuuko mitään :D!

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.