226. Samanmerkkiset
Irina työnsi lähiökuppilan ovesta rollaattorinsa sisään. Oli kylmä kevätsää ja vilu värisytti häntä päästä varpaisiin. Oli saatava jotakin lämmintä. Rommitoti tekisi hyvää, hän mietti samalla kun asetteli kävelyapuriaan paikkaan, jossa se ei olisi kenenkään tiellä. Baaritiskille hän kyllä selviytyisi omina jaloin. Ikkunan edessä
pienen pöydän ääressä seisoi mies, joka näytti tutulta. Yksinäinen piruparka, Irina ajatteli, sillä miehessä oli jotakin mikä kosketti häntä syvästi. Mutta ei hän ollut tullut kapakkaan saadakseen jutella jonkun kanssa, vähiten tuollaiselle miehelle, josta huokui selkeästi se täysin tunnistettava! Eihän kaksi yksinäisyyttä voisi kuin vain paeta toisiaan, samanmerkkiset magneettien navat. Kävellessään tiskille hän varoi katsomasta miestä.
© Ailakaarina
(100 sanan tarina otsikkoineen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ei tarkisteta etukäteen (toistaiseksi)