maanantai 6. helmikuuta 2023

Mielen kalterit

 148. Mielen kalterit



Mies lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Valehteli kaiken, jatkuvasti. Vähitellen naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Sieti valheet, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Ne valuivat kuin suihkuvesi suljettujen silmien ja kuurojen korvien yli. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:


Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti


väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata


© AilaKaarina 


(Toinen versio ennen runoa: Hän lupasi tulla, ei tullut. Lupasi olla, jäädä yöksi, lähti kesken yhteisen illan. Nainen oppi ulkoa miehen valhelitanian, muokkasi uskottavaksi, teki siitä kuin opioidireseptin kaikkiin kipuihin. Naisen ystävät sanoivat yksi toisensa perään vähitellen lähes samoilla sanoilla: - Etkö sä näe mikä rotta tuo mies on? Jätä jo hänet. Mutta kolme vuotta hän sulki maailman itseltään. Nielaisi kaiken, petetyt lupaukset, sekavat selitykset. Uskoi, hampaat irvessä, silmät kyynelissä.

Eron jälkeen hän kirjoitti haikeana runon:---)


Viikon 6/2023 Krapu, kuvahaaste: 



Kravun tarjoaa SusuPetal 

SusuPetal

16 kommenttia:

  1. Siinä taas yksi hyväuskoinen nainen, voi voi.

    VastaaPoista
  2. Surullinen tarina, ehkä läheisriippuvuutta? Parempi huono suhde kuin olla yksin.
    Onneksi nainen tuli järkiinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisriippuvuus varmastikin taustalla, ja ehkä jotakin muuta. Pelkoa olla yksin? Mikä tahansa kelpaa, rottakin vaikka, kunhan ei joudu katsomaan itseään, ottamaan vastuun elämästään. Ehkä taustalla syvä masennuskin? Kiitos kommentistasi SusuPetal.

      Poista
  3. Koskettava, todentuntuinen tarina. Ollaanko me naiset niin sitkeitä, että uskotaan ja toivotaan rotankin muuttuvan? Entä mies joka hakkaa uudestaan ja uudestaan mutta nainen sietää tai jää ja kestää. Mutta syitähän voi olla monia. Taloudellinen riippuvuus, huono itsetunto, yksinäisyyden pelko jne. Kyllä ihminen itse tekee päätökset, tai pitäisi, ei ystävät tiedä kaikkea. Varsinkin me naiset luullaan ja kuvitellaan toisten puolesta kaikenlaista. Hyvässä ja pahassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse <3. Vastaavanlaisia tarinoita kuulee paljon. Tässä mies ei ilmeisesti aiheuttanut fyysistä tuskaa. Miksi nainen sieti näin kauan? Ehkä syystä tai toisesta tarvitsi juuri tässä elämäntilanteessa tämän "kevyen"?

      Poista
  4. Oman raskasmielisyyden vastapainoksi miehen keveys varmaan aiheutti kolmen vuoden "turhan ajan", mutta miehelle keveys salli myös lähdön kevyesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi pasanen. Ehkä se "keveys" oli tarpeen oman "raskauden" vastapainoksi?

      Poista
  5. Runo oli todella koskettava. Joku "katsoo väsynyttä sydäntään" - miten kauniisti sanottu. Ja tämä: "miten syvästi voi raskas

    kevyttä kaivata". Mietin onko tarinan kertoja se parisuhteen raskas ja se toinen se kevyt? Kuinka elämässä vastakohdat voivatkaan toisiaan kaivata - kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matilda Varjo. Ehkä on elämänvaiheita itse kullakin, jolloin vastakohdat antavat helpotusta?

      Poista
  6. Kirjoitat niin tunteella naisen kohtaloa. Vaikka hän on usean vuoden kokenut katteettomia lupauksia, pettämistä, valehtelua, hän ei ole päässyt irti suhteesta. Hän ei unohda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aimarii. Yritän vain ymmärtää ihmisten valintoja. Tämä tarina perustuu tositapahtumiin.

      Poista
  7. Hieno runo :) Petetyn mieli on raskas....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse <3. Ehkä se mieli oli ollut raskas jo ennen mieheen tutustumista? Se voisi olla selitys tälle järjettömän tuntuiselle valheiden ja pettymysten sietämiselle? Ja ehkä hänellä oli jo valmis "pettymysten varasto"; ehkä hän oli jo lapsuudestaan asti tottunut jatkuviin pettymyksiin ja siksi sieti niin hyvin? Ihmisen mieli on outo ja käyttäytyminen kummallista, kun sitä vain ulkopuolelta tarkastelee.

      Poista
  8. Ei se turhaa aikaa ollut. Se oli kasvua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mayo. Totta kirjoitit. Ehkä nainen oppi jotakin, ainakin syvemmin ymmärtämään itseään ja siten myös toisia ihmisiä.

      Poista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.