149. ”Giljotiini, giljotiini, huishuishuis”,
hoilasi tyttö ja kohotti viinilasin huulilleen. Enää ei ahdistanut kuten tovi sitten. Juomalaulu oli Osamu Dazain kirjasta ”Laskeva aurinko”. Se ja ”Ei enää ihminen” olivat merkinneet hänelle vuosia kuin Raamattu uskovaisille. Ilta
oli edennyt pitkälle, valot syttyneet katulamppuihin. Koteihin. ‒ Tivolien valot, vain telttojen tilalla talot, tyttö lausui ystävälleen hymähtäen pikku runolleen. ‒ Mä ainakin olen erään tivolin tuotos, sen marionetti, naruista liikuteltava nukke. Miten jaksaa elää, kun kaikki näyttää toivottomalta?, hän jatkoi. ”Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä”, hän lainasi Dazaita, tarttui lasiin, joi tummanpunaista viiniään vauhdilla kuin viimeistä ehtoollistaan. Juomaa valui yli suun. Puseron etumuksessa se näytti verijanalta.
© AilaKaarina
(Valitettavasti fonttikoko muuttuu kesken kaiken enkä pystynyt asiaa korjaamaan, vaikka kirjoitin koko tarinan uudelleen.)
Lainaus on japanilaisen Osamu Dazain kirjasta Laskeva Aurinko, joka kokonaisuudessaan on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä näin: Elää. Elää. Sietämättömän suunnaton tehtävä, jonka edessä voi vain huohottaa pelosta.
Viikon 7/2023 Krapu annetuilla kolmella sanalla, jotka on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa: telttailu, giljotiini, syttyä. Krapua vetää SusuPetal
SusuPetal
Väkevä, vaikuttava kohtaus. Mitä jos se olikin verta...??🤔😱
VastaaPoistaTuskin viinikään parantaa olotilaa, kun tuntuu, että elämä on sietämättömän suunnaton tehtävä.
VastaaPoistaTytöllä on kovin ahdistava olo.
Voi tyttöä, ei ehkä enemmän punaviiniä. Juomalla ahdistus hellittää hetkeksi, palatakseen sitten entistä synkempänä.
VastaaPoistaKiitos Matilda Varjo, aimarii ja SusuPetal. Vastaan kaikille yhteisesti. Toivottavasti tyttö löytää ulospääsyn ahdistuksestaan. On todella surullista, kun kysymyksessä on ilmeisen nuori henkilö. Ja nuoria, ahdistuneita on meillä Suomessakin aivan liikaa ja aivan liian vähän heitä autetaan.
VastaaPoistaKaikessa ahdistuksessaan hieno krapu!
VastaaPoistaKiitos Maarit <3.
PoistaVoih, ei auta punaviini ahdistukseen. Verevä tarina!
VastaaPoistaKiitos BLOGitse! Kuka kertoisi tytölle, ettei juominen auta kuin ehkä hetkeksi?
PoistaEn suosittele enempää viiniä, se vaan lisää pahaa oloa.
VastaaPoistaNiinpä. Kuka kertoo sen tytölle? Kuka pitää huolta? Tarinan nuori on ilmeisen yksin (paitsi ystävä).
PoistaTytöllä menossa sellainen "sudenhetki", jolloin voi tehdä kaikenlaisia tyhmiä ratkaisuja. Mutta ehkä ystävä pelasti pahimmasta.
VastaaPoistaToivotaan näin. Kiitos kommentistasi pasanen.
VastaaPoistaTunsin itseni seisomassa siellä viinilasi kädessä, mutta olisin laittanut käteni tytön olkapäälle ja sanonut, että lähdetään kahville ja jutellaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Mayo. Uskon, että olisit näin tehnyt ja saanut annettua lohtua ja toivoa tytön mieleen.
Poista