78. (Taianomainen yö paperilla)
Helmikuun lopun yö oli täynnä tähtiä. Ne loistivat syvällä kaikkeuden sylissä. Hän oli juuri aikeissa mennä sisälle kun kuuli sen. Ääni leikkasi voimalla taivaan kaarta, singahti korkealle kuin nuoli kiiltävine kärkineen, viipyi hetken ja katosi. Oli täydellisen hiljaista, niin kuin kaikki hänessä ja hänen ympärillään olisi jähmettynyt niille sijoilleen ja odottanut milloin nuoli liitäisi uudelleen halki pimeyden. Pian se taas kiisi ilmassa. Sen kärki oli edellistä terävämpi, vahvempi, mutta pinta rosoisempi. Ja kaarena se lävisti
kahdet sydämet; hän tunnisti sen kaiken, ja tunnusti sen kaiken: sydänyön yksinäisyydessä hiipi kettu. Sen huudossa kuului jälleen tuttu, elämää läpitunkeva kutsu.
© AilaKaarina
Viikon 48/2020 Krapu ja haastesanoina täytyy tekstissä näkyä: taianomainen, paperi ja hiipiä.
Kaunis hetki, saatoin kuulla tuon ketun yksinäisyyden huudon!
VastaaPoistaKiitos susupetal. Tämä on tosipohjainen, vuosia sitten koettu Tuusulassa. En unohda ikinä.
PoistaVaikuttava taianomainen hetki.
VastaaPoistaKunpa kuulisikin ketun huudon vielä, osaisi suhtautua siihen osana luonnon kauneutta. Pienenä pelkäsin sitä ääntä.
Taianomaiset elementit kohdallaan, tähtitaivas ja ketun huuto leikkaa pimeää yksinäsitä iltaa.
VastaaPoistaVoi kiitos taas ihanaiset kommenteista, Uuna, Kirsti Kaija ja anli itse. Vähän tässä muokkasinkin jo tarinaa, kun tuntui, että jälleen innostuin aivan liikaa! Ja toden totta, ketun keväinen "kutsuhuuto" on kyllä aika pelästyttävä kokemus hiljaisessa yössä. Mutta vuosia sitten, kun tämä tapahtui ja pysähdyin kuuntelemaan sitä, oli sydän ihan pakahtua.
VastaaPoistaTässä on hieno idea, aihio pidempään kirjoitukseen liitettäväksi. Huomaa että tuokikuva on ollut todellinen kokemus, jäytätä hienosti sanoja ja olet löytänyt sopivat kielikuvat.
VastaaPoistaEn tiedä kauan tuo alaotsikko on ollut , siis blogiotsikon alla mutta osaat kyllä jo kirjoittaa eikä mainitasemiasi lukihäiriöitä tunnista.
Hieno krapu ja kateellinen olen vähän, pitäisi samoilla metsissä enemmän että kokisi jotain vastaavaa, eivät tule ketut pihaan huutamaan;D
Ketun öinen yllävä huuto todella leikkaa hiljaisuuden säkenöiviksi säpäleiksi. Niin alkukantainen se voi olla.
VastaaPoistaTiivistit tunnelman miltei pelottavaksi.
Suurkiitokset kommenteistanne Sus' ja aimarii! Olen suoraan sanoen vähän häkeltynyt... Ja Sus', tämän huudon kuulin Tuusulassa, lähellä Järvenpään rajaa vanhempieni kotipihalla vuosia sitten. Unohtumaton hetki se oli.
VastaaPoistaaimarii: sinä sanoit tässä kaiken oleellisen: "...huuto todella leikkaa hiljaisuuden säkenöiviksi säpäleiksi" 🌹!
VastaaPoistaAuts, olisin saanut sätkyn tuollaisen kuultuani. Niin kuvaavasti ääni säkenöi!
VastaaPoistaKiitos BLOGitse 🌹!
PoistaTavattoman upeasti kirjoitettu krapu <3 En ole tuollaista ääntä kuullut, taatusti olisin säikähtänyt hirveästi.
VastaaPoistaKiitos, riitta k 🌹! Kyllä säikähdin minäkin alkuun, mutta sitten lumouduin täysin!
VastaaPoista