77. Marraskuu
”Marraskuu on kuukausista yksinäisin. Kukaan ei odota sitä, ei kaipaa, ei rakasta. Ei kukaan tarvitse sitä. Niin kuin se itsekin olisi hylännyt kaikki tarpeensa. Se itsessään on vailla toivoa eikä siltä myöskään toivota mitään. Paitsi, että häipyisi jo!”, tyttö kirjoitti päiväkirjaansa. Koulukaverit olivat
kotibileissä. Häntä ei oltu kutsuttu, mutta ei hän olisi mennytkään. Ei ollut mitään päällepantavaa eikä hän olisi kestänyt ilkkuvia, armottomia katseita vanhojen vaatteidensa vuoksi. Kuukausiin ei äiti ollut voinut antaa rahaa lapsilisistä kuin vain kaikkein tärkeimpiin ostoihin, kuukautissuojiin, joskus alusvaatteisiin. Nyt loppuisivat lapsilisätkin, sillä hän täyttäisi 17 vuotta. Koulu oli lopetettava kevääseen. Jostain oli löydettävä töitä.
AilaKaarina
Viikon 47/2020 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat tarve, ilkkua ja armoton on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/
Surullista. Niin monesta voi jäädä paitsi, jos perheessä ei ole rahaa.
VastaaPoistaOmassa lapsuudessa ei pahemmin ollut rahaa, mutta ei sitä ollut luokkakavereillakaan, siinä mielessä oltiin tasa-arvoisia.
Monelle tämän päivän lapselle ja nuorelle tämä on varmasti liiankin tuttua. Kiitos kommentistasi. Kun tulen ranskan tunnilta, paneudun teidän kaikkien Krapuihin innolla!
PoistaAlakuloinen päikirjamerkintä ja kaiken muun lisäksi marraskuukin saa osansa, mutta ei taida helpottaa perimmäistä ongelmaa.
VastaaPoistaMurhemielen se tuo, jos raha ei riitä kaikkeen, mihin haluaisi.
Itse vietin lapsuuteni vaatimattomissa oloissa. Nykyaika on niin raadollinen siinä suhteessa, kellä on ja kellä ei. Juopa avin kasvaa ja syvenee.
Hyvä krapu.
Näin on aimarii. Köyhyys on kova juttu ja Suomessakin eriarvoisuus on vain lisääntynyt. Olen sen itsekin saanut tuta ja siksi on sydämeni aina vähäosaisten puolella.
PoistaVoi, miten alkuloinen päiväkirjamerkintä.
VastaaPoistaTietenkin tuntuu ikävältä, että nykyaikana korostuu ero vähävaraisten ja varakkaiden kesken. Varsinkin nuori kärsii siitä. minun kouluaikanani ei kukaan kiinnittänyt vaatetukseen huomiota, kaikki me kuljettiin paikatuissa ja isompien vanhoissa vaatteisssa.
Kirjoitat hyvin.
Kommentoin jo eilenkin, vaan ehkä deletin sen vahingossa. Jos tulee kaksittain kommentteja, pyyhi toinen pois.
En pyyhi! Mieluummin tuplana kuin ei ollenkaan 😊. En vain eilen ehtinytkään edes omille sivuilleni saatikka lukemaan teidän toisten tarinoita. Äsken vasta kirjauduin ja hyväksyin kommentit (varmuuden vuoksi olen laittanut asetukset niin, että ne näkyvät vasta hyväksyntäni jälkeen).
PoistaRiipaisevaa. Voi, miten totta tämä oli ennen ja on nykyäänkin monessa lapsiperheessä.
VastaaPoistaKiitos Kirsti Kaija! Näin se valitettavasti on ollut ja aina vain on...
PoistaRiipaisevaa. Ja valitettavasti totta monessa lapsiperheessä ennen ja nyt.
VastaaPoistaEi haittaa, vaikka tulikin toiste. Kommentit joutuvat aina odottamaan hyväksymistäni.
PoistaVoi, kiitos Uuna! Kommenttisi sykähdytti sydäntäni.
VastaaPoistaMarraskuuta ei kukaan kaipaa tai rakasta.... Tyttö ja marraskuu ovat yhtä. Surullista jäädä ulkopuoliseksi ja vain köyhyyden takia.
VastaaPoistaKyllä. Liian monelle Suomessakin totta!
PoistaKomppaan Uunaa! Lyhyessä tarinassa iso aihe koskettavasti kerrottu.
VastaaPoistaVoi kiitos, BLOGitse!
PoistaSyksyn pimeys panee niin nuoren kuin vanhemmankin mielen koetukselle. Siihen vielä yksinäisyys ja oman mielen luoma kelpaamattomuus. Tarvitaanko muuta? Ennen köyhyys istui jokaisen torpan kynnyksellä, eikä se ole tainnut vieläkään paljon muuttua. Erot huonompiosaisten ja hyväosaisten välillä ovat vain nykyään selkeämmät.
VastaaPoistaMinulla näyttää olevan ongelmia saada kommenttejani läpi. Kävin muutama päivä sitten antamassa kommenttini, mutta ei ole tarttunut luettavaksi asti. Jos tulee läpi: Kiitos hienosta kravusta, mielenkiintoinen:)
VastaaPoistaMarraskuu on monelle vaikea kuukausi, mutta tälle nuorelle naiselle se on ollut monestakin syystä raskas.
VastaaPoistaEn tiedä, miksi kommenttini eivät tule läpi. Kokeilen nyt toisella osoitteella. Tämä on jo toinen blogi, kun on vastoinkäymisiä.
https://ainokainen8.blogspot.com/2020/11/vanha-puu
Aina. Isot kiitokset kommenteistasi. Ne eivät näy ennen kuin käyn ne hyväksymässä. Mutta joskus menee päiviä ennen kun ehdin tänne kurkkimaan.
Poista