234. Suuri onni
Anna ja Emilia istuivat vintissä vierekkäin, juttelivat kaikesta kiinnostavasta ja maistelivat vähän punaviiniäkin. Joka kerta tällaisina hetkinä tyttärensä seurassa Anna tunsi itsensä äärettömän onnelliseksi. Emiliassa oli ominaisuus, jota ei kaikilla ollut ‒ edes täällä Minimaailmassa, jossa asiat olivat lähes poikkeuksetta vähintäänkin hyvin. Tytär
kerta kaikkiaan toi valon tullessaan. Muutoin Anna ei osannut tuota piirrettä kuvata. Aina hänen mieleensä laskeutui rauha, tunne, että nyt kaikki oli niin kuin olla piti. Maailmasta ei puuttunut mitään.
Hän oli sijannut Emilialle valmiiksi pedin vuodesohvalle. Hän itse istahtaisi hetkiseksi sen reunalle, antaisi suukon samoin kuin pikku-Emilialle aikoinaan. Tämä silittelisi hänen nyt jo hopeansävyisiä hiuksiaan.
© AilaKaarina
Viikon 40/2026 krapu, 100 sanaa kera otsikon ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa ovat hopea, suuri ja valo. Krapua emännöivät Cara ja SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/2026/09/27/kultainen-kupla-romahtaa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ei tarkisteta etukäteen (toistaiseksi)