Kaksoissisar

 230. Kaksoissisar

Sydämemme sykkivät niin samaan tahtiin, että meistä odotettiin vain yhtä isokokoista lasta. Synnyimme etuajassa. Niin oli kiire päästä täyselävien kirjoihin. Kun sinä lähdit

ennen minua, sain kuulla ja nähdä miten sydämeni sirpaloitui puolikkaaksi. Hetken sekin oli kuin autiomaa. Mutta nyt minä kerään siihen

kaikki yhteiset muistot, kaiken sen kauniin, kaiken valon, kaiken rakkauden. Kannan niitä oman elämäni loppuun asti. Kun minun aikani koittaa, tuon

ne sinulle. Katselemme niitä yhdessä, nauramme ja ehkä itkemmekin vähän, kuljemme jälleen käsi kädessä niin kuin lapsina kuljimme. Tuomme avun toisillemme, seikkailemme taas nuoruutemme veikeät vuodet, kannamme vanhenemisen vastuun. Nauramme, ehkä vähän itkemmekin, kokonaisin sydämin.

© AilaKaarina

100 sanaa sisareni muistolle.