56. Onni
Oli sateinen syysilta. Vanhat kengät, jotka hän oli vahingossa työntänyt jalkoihinsa tuntuivat heti märiltä, vaikka hän yritti kiertää lätäköitä. Mutta nyt ei mikään haitannut, ei hämäryys, ei illan varjot, ei mikään! Anna juoksi kassi kainalossa naapurin pihalle. Hän oli menossa yökylään parhaimman ystävänsä luo. Annika tuli avaamaan oven ja tytöt menivät keittiöön, jossa Annikan äiti, isosisko ja isä istuivat pöydän ääressä rauhallisesti rupatellen. Ilta kului nopeasti,
aivan liian nopeasti. Piti ehtiä tehdä niin paljon. Leikkiä tuhat leikkiä ystävän ihanilla leluilla. Huomenna kaikki muuttuisi taas ennalleen. Pelko, hämmennys ja huoli astuisivat illalla sisään ovesta, kun isä avaisi sen töistä tultuaan.
© AilaKaarina
Viikon 45/2019 Krapu ja annetut sanat ovat märkä, muuttua ja yökylä.
Niin totta monesa perheessä. Koskettava kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos cara. Tähän tarinaan sain inspiksen Unicefin päivityksestä. 20.11. tulee _vasta_30 vuotta lapsen oikeuksien julistuksesta. Vähät tämä ihmiskunta ymmärtää vieläkään, että meidän omissa jälkeläisissämme on tulevaisuutemme.
PoistaHuomasin vasta pitkän ajan kukuttua, että kun tarina lähti kulkemaan ihan itsestään, unohdin kokonaan nuo kolme annettua sanaa. Vasta hiljattain hoksasin korjata tarinan niin, että annetut sanat ovat mukana!
VastaaPoista