perjantai 7. elokuuta 2020

Inventaario

65. Inventaario



Mikä olisi voinut mennä toisin? Tulos oli aina sama: ei mikään. Ei hän suinkaan uskonut kohtaloon. Vain aikakauteen, olosuhteisiin maassa jossa syntyi, sukupuoleen, ihonväriin. Niitä ei päässyt karkuun; ei lapsuuttaan, mutta sen saattoi muuttaa. Suhteen lapsuuteensa. Hän oli katsonut

mustan sisään niin kauan, että se vähitellen sai värit, ensin vihreän ja sitten sinistä, punaista, oranssia, keltaista. Ei musta varsinaisesti kadonnut, surumieli. Mutta se oli kaiken alla kuin kasvualusta, joka piti hänet tietoisena valinnoistaan. Se oli kukkiva multa, josta hän ammensi elämänvoimansa.

Sattumaa hän rakasti. Siitä muodostuvaa kohtaloa. Valintoja sattumista, tietoisia, sellaisia joista näkyi orastava seuraus. Hänen jokahetkinen kohtalonsa. Elämännälkä.

© AilaKaarina


Vanha tekstini muokattuna viikon 44. Krapuhaasteeseen, jossa annetut sanat ovat karata, kauan ja suhde.

 

 












18 kommenttia:

  1. Joskus on hyvä inventoida olemisiaan ja tekemisiään.

    VastaaPoista
  2. Pohdintaa riittää, ehkä olisi helpompi vain suunnata tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Cara. Menneisyys kulkee mukana ja on hyvä luoda siihen toimiva suhde ;).

      Poista
  3. Inventaario on hyväksi aina silloin tällöin, kunhan ei ole liian ankara pois heittäessään asioita. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuudessa voi tehdä parempia valintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Susu Petal. Emme me voi koskaan täysin irrottautua menneisyydstämme, koska tahtomattamme olemme myös sen tuotos ja sitä pahemmin mitä vähemmän olemme siitä riittävän selvillä. Ympäristö ja varsinkin kasvuympäristö "ajattelee" meissä enemmän kuin tulemme ajatelleeksi... Kuka minä olen? on tärkeä kysymys. SitäKIN kannattaa aika ajoin miettiä ;).

      Poista
  4. Elämännälkä voittaa kaikki vaikeudet.

    VastaaPoista
  5. Puhutteleva teksti AilaKaarina. Olen myös sitä mieltä että elämännälkä on hyvä ohjuri tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse. Elämännälkä on ihan parasta sitä itseään :).

      Poista
  6. Musta sisältää kaikki värit ja mustasta mullasta nousee monenvärisiä kukkia!

    VastaaPoista
  7. Ajatuksia herättävä Krapu.
    Perimä vai ympäristö,
    tietoiset valinnat vai sattumat?
    Aivot ammentavat tietoisesti tai tiedostamatta infoa menneistä. Itse voi vain yrittää valita, miten tietoon suhtautuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Eihän se menneisyys mihinkään katoa, kun itse ollaan sen "seurausta". Pitää vain tulla tietoiseksi siitä mitä kaikkea turhaakin on raahannut lapsuudestaan mukanaan, jotta ei jää menneisyyden vangiksi. Kiitos kommentista Kirsti Kaija <3.

      Poista
  8. Tuntuu, että kravun nainen/mies on tehnyt rauhan menneisyytensä ja lapsuutensakin kanssa. Kun menneen on hyväksynyt, nykypäivä ei ahdista ja voi ajatella tyytyväisenä elämäänsä, ja nauttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos riitta k! Näin minäkin ajattelen, että tämä ihminen ei raahaa menneisyyttään mukanaan kuin sen verran kuin hänen tapauksessaan sitä on raahattava (tuo jonkinlainen melankolia hänessä). Elämä on ennen kaikkea tässä elettävässä päivässä, sen hetkissä. Huomisella on huomisen jutut.

      Poista
  9. Ajatuksia herättävä teksti. Kommenteistakin sen lukee :)
    Asenne ratkaisee aika monessa. Jos haluaa velloa ikuisesti jossain menneisyyden taakassa, siitä ei pääse koskaan irti. Sellainen elämä on todella raskasta. Pitäisi olla armollinen itselle. Hupsutella, leikitellä - se antaa iloa päivään ja saattaa muuttaa ajatuksen kehää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista BLOGitse. Toivottavasti tämä ihminen osaa myös hupsutella :D. Se on tärkeä taito ja keventää arkisia päiviä.

      Poista