58. Sanat
Puhelin soi. Anna oli laittamassa ruokaa. Hän työnsi kattilan levyltä sivuun. Radiossa soi vanha laulu, Brelin Ne me quitte pas. Hän juoksi vääntämään äänen hiljaisemmaksi ja vastasi puhelimeen. Hämmentyneenä hän tervehti miestä. – Anteeksi jos häiritsen. Halusin vain toivottaa hyvät joulut, Sauli sanoi. Anna kiitti ja toivotti samoin miehelle. Hiljaisuus. Hetken päästä Sauli jatkoi: – Anna, voisimmeko me yrittää vielä? Sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Vuoteen miehestä ei ollut kuulunut kuin joitakin kertoja. Hän istahti keittiön pöydän ääreen lopetettuaan puhelun lyhyen keskustelun jälkeen. Tuo laulukin vielä! Hän huomasi vapisevansa. – Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu...”, hän hyräili hiljaa. Mutta
entä nyt? Hän oli muutama kuukausi aiemmin tavannut toisen miehen, ja he suunnittelivat jo yhteistä tulevaisuutta.
© AilaKaarina
Idea Brelin laulun "Ne me quitte pas" (suomeksi "Älä jätä minua", joka tosin on käännetty ”Jos nyt menet pois”) sanoista: ”Moi, je t'offrirai / Des perles de pluie / Venues de pays où il ne pleut pas.” Tarinassa Anna hyräilee kuin vastaukseksi: ”Oui, tu m’as offert les perles de pluie venues de pays où il n'a pas plu”, jonka voi kääntää suomeksi: ”Niin / kyllä, sinä lahjoitit kastehelmet maasta, jossa ei satanut.” (V. 2019)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.