128. Déjà vu
Eri kaupunki, eri mies. Ja vuosikymmenet välissä. Hän oli ollut nuori, tuskin kahtakymmentä ja niin kovin rakastunut. Mies, häntä paljon vanhempi, oli kyllä varoittanut ettei ehtisi olla kauaa. ‒ Mutta olisi kiva nähdä, mies oli sanonut pehmeällä, sointuvalla äänellään puhelimessa. Vauhdilla hän oli laittanut itseään ja miltei juossut ravintolaan.
Odotus. Mies tuli. Ja lähti. Aina kiireinen, aina menossa omille teilleen. Mistä hän yhä löysi juuri heidät? Samalla kaavalla valmistetut maantiekiitäjät. Hän muisti runon, jonka oli kirjoittanut kauan sitten tuona iltana kotiin tultuaan:
Hänellä oli kiire
noustessaan pyyhkäisi kädellään
huulilleni pysähtyneet sanat
ja muruset pöydältä
Meni
Minä istuin kauan
vastapäätä
© AilaKaarina
V. 2022 kirjoittamani 100 sanan tarina, nyt krapuhaasteena viikolle 10/2025. Aiheena MAANTIE. Krapua vetää SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
