60. Peruuttamaton
Ei hän enää kesyyntyisi. Ei voisi edes itse kesyttää itseään, ei vaikka
olisi tahtonut? Nyt
hän olisi tahtonut, vihdoinkin hän olisi halunnut kuulua johonkin,
joillekin, jollekin. Saada turvaa toisesta, toisista; opetella toisten
sääntöjä, nähdä toisten maailmoihin, liittyä toisten sukuun, uuteen
ketjuun. Toiseen. Vai
pettikö hän itseään? Ajatus kauhistutti niin, että hän työnsi sen
nopeasti pois. Mutta se palasi itsepintaisesti uudestaan ja hänen oli
lopulta kysyttävä itseltään: oliko kysymys kesyttömyydestä vai
pelosta? Arkuudesta? Vai vieläkin pahemmasta: jostakin syvällä
olevasta kylmyydestä; kyvyttömyydestä rakastaa. Niin kuin hänelle
olisi tapahtunut jotakin liian varhain: häneen oli jäänyt kylmä aukko,
joka imi itseensä kaiken lämmön.
© AilaKaarina
Viikon 2/2020 Krapuhaasteeseen avainsanoilla kesyttää, sääntö
ja suku. Kravun tarjoaa SusuPetal.
