85. Kengät
‒ Olis edes paahtoleipää, sanoi murrosikäinen kiukkuisella äänellä. ‒ No, olisi myös se paahdin, Anna sanoi hiljaa. Emil oli vihainen, koska oli joutunut tyytymään halpiskenkiin muotikenkien sijaan.
‒ Äiti, ollaanks me köyhiä? Kysyi 6-vuotias totisena. ‒ On niitä köyhempiäkin. Mä käyn kuitenkin töissä ja saan siitä vähän rahaakin. ‒ Joo, ja mulla on säästöjä, jatkoi Emilia silmät loistaen. Sano vaan jos tarttet multa rahaa, kyllä mä autan sua. Anna vastasi hellästi: ‒ Kiitos, kulta. Sanon kyllä jos tarvitsen.
Syötyään välipalansa Emilia sentään puki mukisematta vanhan haalarinsa ylleen ja lähti pihalle ovella odottavan naapurin tytön kanssa.
Anna meni suihkuun, laittoi sen täysille ja antoi itkun tulla.
© AilaKaarina
Viikon 5/2021 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon anssa. Sanat haalari, suihku ja paahtoleipä on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa).
Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/
Surullista, mutta valitettavan totta monella.
VastaaPoistaKiitos Cara. Ns. (!?) 90-luvun lama vei pohjan monen lapsen ja nuoren elämältä. Nyt he ovat aikuisia, joillakin kierre jatkuu, jotkut ovat onnistuneet sinnittelemään. Tulipa vielä tämä korona... Tässä tarinassa Annan vähävaraisuus voi tietysti johtua muistakin syistä.
VastaaPoistaKipeää arkipäivää valitettavan monen kohdalla. Yhteiskuntaluokkien erot kasvavat tässä hyvinvointivaltiossamme.
VastaaPoistaLuulen, että kautta aikojen on ollut näin. Kaikilla ei ole rikkauden tuomaa ylellisyyttä, ei aina edes tarpeeksikaan. Joku selviää vähävaraisenakin paremmin kuin toinen.
VastaaPoistaKiitos SusuPetal ja aimarii <3 . Eriarvoisuus on lisääntynyt entisestään, väiitävät tutkijat. Surullista. Mietin usein, mitä tuhlausta yhteiskunnille se kaikki on. Kuinka paljon esim. lahjakkuutta jää piiloon, kun elämä on vain yhtä sinnittelyä toimeentulosta? Ja mitä kaikkea muuta se jatkuva sinnittely tuo tullessaan; sairauksia, kun ei psyyke sen enempää kuin ruumiskaan kestä sitä alituista tressiä!? Syrjäytyminen nostanee rikollisuustilastoja myös. Se on helposti nähtävissä maissa, joissa on heikko tai suorastaan olematon sosiaaliturva.
VastaaPoistaOlen ollut köyhä yksinhuoltaja. Vanhemman velvollisuus ja vastuu on selittää lapsille tilanne. Ikinä ei ole ollut eikä tule olemaan tilannetta, että kaikki olisi tasan. Ei talaoudellisesti eikä osaamisessa.
VastaaPoistaKöyhistä oloista voi iän karttuessa päästä sinnikkyydellä ja motivaatiolla pois.
Myös se, miten lapsille puhutaan kotona vaikuttaa. Jos päivästä toiseen kiroillaan ja haukutaan muita, lapset oppii ja sukupolvesta toiseen kierre jatkuu jos uusi sukupolvi ei muuta omaa käytöstään.
Joskus kaupoissa kuulee miten järkyttävästi aikuiset puhuu ja kohtelee lapsiaan. Hyvä käytös - onko sekin rahasta kiinni?
Kiitos BLOGitse. Toki sen on noinkin, kuten kirjoitit. Mutta tästä tarinasta tuskin välittyy ainakaan toisten haukkuminen ja kiroilu ;D . Ja niinhän se on, aikuisen on oltava malli lapselle.
VastaaPoistaKoskettava ja todentuntuinen krapu.
VastaaPoistaLapsiperheiden köyhyys on tutkimusten mukaan lisääntynyt Suomessakin.
Kuinka lapsi tai hänestä huolehtiva aikuinen jaksaa uskoa tulevaisuuteen ja toivoa parempaa huomista, jos/kun kaikki energia menee sen miettimiseen, mistä rahat kaikkeen välttämättömään.
Kiitos Kirsti Kaija <3 . Vaatii sisua ja voimaa jaksaa uskoa parempaan. Yrittää parhaansa ja jättää loput... Tämän neuvon luin jostain ja myös nuoruuden yoga-kurssilla opin tämän elämäni motoksi :) .
PoistaViisas ihana Emilia. Murrosiässä pitäisi olla muiden kanssa samankaltainen, mutta äiti on realisti: On niitä köyhempiäkin. Hieno kuvaus kodin arjesta.
VastaaPoistaLapsen suusta tuttua jos jotain ei saa, - että ollaanks me köyhiä. Pienen tytön antelias mieli :)
VastaaPoistaTositarinaan perustuu tämäkin. Kyllä se murrosikäinen loppujen lopuksi hyvin ymmärsi, ettei huippukalliita kenkiä voinut saada. Ja tytär oli juuri tuollainen <3 kiitos Aina ja Sisko!
VastaaPoistaMoi!
VastaaPoistaOlin kyllä saanut kaikki kommenttisi mutta olen ollut kiireinen enkä ehtinyt julkaista mutta nyt tehty.
Huomasin samalla, että kirjoittamasi linkki oli väärin kirjoitettu. Helpoiten saat aina oikeaan kirjoitukseesi tulevan linkin (sitä erikseen kirjoittamatta) kun kopiot tuosta esim. tämän postauksen linkin: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/02/kengat.html Saat sen yläpalkista, blogisi yläpuolelta, menet blogiin missä haluat kommentoida ja lisäät linkityskohtaan tuon kopioidun osoitteen. Ei tarvitse kirjoittaa mitään, vain copypaste (kopioi-liitä) ja selviät hommasta nopsasti ja helposti :)