84. Syntyvä
Anna kirjoitti päiväkirjaansa: Naamiaiset ovat ohi. Sitähän se kaikki oli ollut, yritystä syntyä maailmaan aikuisena. Yritystä työntää itsensä elämän putkeen, tehdä siellä jokin kummallinen, epätoivoinen transformaatio ja tulla lopulta ulos omana itsenään, muka! Mahdoton riitti, jota hän oli toistanut koko aikuiselämänsä. Esiin
oli aina ensin ryöminyt sangen kiehtova otus, mutta sen epämuodostumat näkyivät nopeasti. Toinen odotti piilossa, tai paremminkin lähes jonkinlainen alkio, vieras ja kuitenkin tuttu, jonka kyllä näin, vaikka yritin olla katsomatta. Pelästynyt, harmaa, pikkuruinen Anna, vankina menneisyydessään kuin hyönteinen hämähäkin seitissä. Miten turhaan yritin aina työntää sen pois! Mutta nyt minulla vihdoin
on kätilö. Synnytys on käynnistetty.
©
AilaKaarina
Viikon 4/2021 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa, jossa on oltava sanat mahdoton, riittää ja naamiaiset.
Lisää Krapuja osoitteessa https://susupetalsanat.wordpress.com/
Uudistumisen aika Annalla, tämä tarina antoi toivoa uuden, vahvemman yksilön syntymisestä.
VastaaPoistaKyllä. Toivottavasti tuo "kätilö" osaa asiansa... Annalla näyttäisi motivaatiota olevan, kun tarpeeksi monta kertaa on yrittänyt yksinään löytää sitä todellisempaa Annaa, aidompaa omaa identiteettiä. Kiitos SusuPetal!
PoistaNaamiaisasun riisuminen voi olla aika tuskallista jos sitä on kantanut jo pitkän aikaa. Riski täytyy ottaa jos haluaa muutosta. Annalla saattaa olla edessä kivinen polku. Jos ymmärsin tekstin ajatuksen oikein..... :)
VastaaPoistaKiitos, Uuna! Niin, menneisyys roikkuu kyllä aina mukana, mihin se nyt voisikaan kadota, mutta roikkua itse menneisyydessä on jo surullista.
VastaaPoistaanli itse, kyllä ymmärsit oikein. Annan kivinen polku oli pitkä ja raskas, mutta polun päässä paistoi aurinko :D.
VastaaPoistaMenneet naamiaisasut tahtovat kulkea mukana, vaikka kuin niistä irti pyristelee. Toivottavasti "kätilö" osaa hommansa
VastaaPoistaKiitos Aina. Jälkikäteen voin todeta, että Anna sai loistavan "kätilön" ja synnytys kaikista komplikaatioista huolimatta lopulta onnistui :).
PoistaOnpa jännittävä krapu. Meillä on niin monia rooleja jokaisella. Muuttuminen on tuskallista ja kestää kauan ennen kuin ympäristö hoksaa ja hyväksyy muuttuneen itsemme. Toivon Annalle lujuutta pysyä uutena itsenään.
VastaaPoistaKiitos riitta k! "Tunne itsesi" on kiehtova kehotus. Vaatii paljon rohkeutta uskaltaa katsoa itseään rehellisesti ja löytää näin todellisempi kokemus omasta identiteetistään, joka nähdäkseni on myös koko ajan muuttuva ja kehittyvä. Sillä jos tietoisuus siitä "kuka minä olen" on vahva, sen uskaltaa antaa myös muuttua! Anna tajusi oman identiteettinsä olevan aivan hakusessa ja ymmärsi etsiä avukseen tuon "kätilön". Koska tunnen Annan hyvin, tiedän, että hän onnistui. Tarina on tosi kuten tavataan sanoa :)...
VastaaPoistaKiehtova tarina.
VastaaPoistaVastauksista oli ilo lukea annan saaneen loistavan kätilön. Minua joskus opettettiin: "Tullakseen perhoseksi, on hyväksyttävä toukkamaisuutensa".
Kiitos Kirsti Kaija! Hyvin on sinua opetettu <3
PoistaKaikkien kommenttien lisäksi tuo muutos, kehittyminen on ongelmallinen: esim. jos parisuhteessa vain toinen muuttuu/kehittyy jne. ja toinen jää, saattaa tulla pahojakin ongelmia. Tai kun molemmat kehittyy niin onko enää yhteistä nimittäjää. Kyllähän näitä tulisi vaikka kuinka paljon lisääkin. Moni identifioituu vain työn/tittelin jne. kautta ja kun jää eläkkeelle/yksin voi olla aika hankalaa kun on vain 'ihminen'.
VastaaPoistaAjatuksia herättävä tarina!
BlOGitse, kiitos! Näin varmasti on kuten kirjoitat tuosta eläkeiästä. Mitä varhaisemmin kysyy tuota ihmeellistä kysymystä "kuka minä olen" ja hakee vastauksia, sitä rikkaampaa vanhuus myös on.
VastaaPoista