sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Matka

108. Matka



Kaikesta muusta hän oli selviytynyt paitsi lapsuudestaan. Se onnistui kiskaisemaan hänet aina uudelleen kipukohtaan, joka humisi tyhjyyttään luihin ja ytimiin asti. Mutta vanhoilla päivillään hän opetteli uuden kielen,

uuden äidinkielen. Hän toteutti unelmansa ja muutti kauas, uuteen äidinmaahan. Pienessä ranskalaisessa kylässä hän asui pienessä huoneistossa pienen ilonsa kanssa. Leikki

lapsuutensa uudelleen. Kotimaasta oli tuotu vain rakkaimmat kirjat ja vanha maatiaiskissa, sekä nukkekodit. Hän saattoi vain istua kädet sylissä ja katsella minitaloja joihin oli sytyttänyt valot. Nuket elivät hänen silmissään rauhallista, hyvää elämää. Joskus vanha nainen pilke silmässä jutteli niille. Myös kissalleen, uudella kielellään. Oli hyvillään, kun kissa vastasi ”moi”. 

 


© AilaKaarina


Viikon 41 Krapu. Annetut kolme sanaa ovat kiskaista, matka ja humina (sanoja saa taivuttaa). Ranskan sana "moi" on suomeksi "minä" ja lausutaan /ˈmwa/.

 

Krapua vetää SusuPetal

 

14 kommenttia:

  1. Koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus. Vaikka sitten vanhemmalla iällä, vieraassa maassa, uudella kielellä ja kissan avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista SusuPetal. Ja kun kissakin oppi sanomaan rankaksi 'minä', niin luulen, että nainen oli hyvinkin onnellinen :D.

      Poista
  2. Enpä tiedä onnistuuko lapsuutta kokonaan pakenemaan. Uudessa maassa ja kulttuurissa saattaa jossain vaiheessa tulla juureton olo. Toivottavasti nuket viihdyttävät pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Cara. Ehkä tämä nainen halusikin ainakin jonkin verran juurettomuutta? Ehkä on helpompi olla hieman juureton uudessa kotimaassa kuin "juurellinen" vanhassa, jota ei halua takaisin?

      Poista
  3. Elin niin mukana tätä tarinaa.
    "Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus", on joku psykologi joskus kirjoittanut. Sitä tämä henkilö ihailtavalla tavalla rakentaa uudessa äidinmaassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Kirsti Kaija <3 Joskus uusi "äidinmaa" voi olla vanhaa isänmaata parempi?

      Poista
  4. Olipa reipas kun teki noin ison muutoksen. Juurettomana tiedän ettei oikein missään ole kotonaan. Sisällä on haikea kaipuu toisaalle mutta järki sanoo asioita hyvistä puolista jäädä paikoilleen. :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos BLOGitse kommentistasi. Jouduin muuttamaan tuota alkua vähän järkevämmäksi, kun kiireessä kirjoitin. Ehkä tyhjyys voi humista? Ja mikä täyttäisi tyhjyyden? Tämä nainen ei kai voinut kuin paeta ja suostua jatkamaan juurettomana, jonka kuitenkin valitsi itse? Tai ehkä valinta antoi tunteen juurista? Hän ”ajatteli” itselleen uudet juuret. Nuo kolme sanaa olivat vaikeat ja varsinkin tuo 'humina'.

    VastaaPoista
  6. Vanhoilla päivilläänkin on hyväksi harjoitella uusia taitoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Tai sitten kaivella vanhat taidot esiin, leikin :D !

      Poista
  7. Niin kauan kun on elämää voi tehdä suunnan muutoksen. Etukäteen ei tiedä missä hyvä elämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista anli itse. Tarinan nainen teki näin ja eipä muuta kuin toivotetaan onnea :D .

      Poista
  8. Minusta aivan ihana tarina. En tiedä onnistuuko aikuisena ajattelemalla muuttaa lapsuutensa onnelliseksi vai ei. Mutta krapusi nainen löysi hurmaavan ratkaisun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k. En tiedä minäkään onnistuuko lapsuuden muuttaminen paremmaksi pelkästään niin ajattelemalla, mutta Kravuissa kaikki on mahdollista :D. Siksi nämä Krapuhaasteet ovatkin niin hurmaavia!

      Poista