maanantai 25. lokakuuta 2021

Pako

 108. Pako


Kun tyttö oli kulkenut kappaleen matkaa, hän kuuli pojan sanat: ”Tuossa se menee taas, se hullu tyttö, joka puhuu itsekseen.” Tyttöä nolotti. Tiheän pensasaidan läpi hän ei nähnyt ketään, ei tiennyt kuka vauraan näköisessä talossa asui, vaikka kodit olivat vain korttelin päässä toisistaan. Miten hänen taloaan, pikaisesti 50-luvulla rakennettua kaksikerroksista neljän perheen kotia saattoi kuvailla? Ahdisti

entistä enemmän. Hän oli lähtenyt kävelemään, kun ei vain jaksanut kuunnella kodin riitoja. Omassa mielikuvitusmaailmassa kaikki oli ollut niin hyvin. Nyt lumous hiipui pois hitaasti mutta varmasti. Hän kääntyi ympäri, käveli kohti taloa, jota oli oppinut kutsumaan kodiksi. Joka akel oli edellistä raskaampi.


© AilaKaarina


Viikon 43 Krapu. 100 sanaa otsikon kera ja annetut kolme sanaa ovat: hullu, kappale ja hiipua.

Kravun tarjoaa SusuPetal

21 kommenttia:

  1. Lapset osaavat joskus olla julmia toisilleen. Ei osata ajatella mitä seurauksia kiusaamisesta ja erilaisuudesta tulee.

    VastaaPoista
  2. Kyllä. Mutta usein mietin, että lapsen tietynlainen julmuus on aikuisilta opittua. Olen lukenut tutkimuksia, joissa aivan pienet lapset ovat erittäin empatiakykyisiä, mutta oletan, että on kysymys myös siitä, että heitä itseään on kohdeltu ainakin riittävän empaattisesti.

    VastaaPoista
  3. Eriarvoisuus tekee kipeää, varsinkin jos itse olet osaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k kommentistasi. Kyllä varmasti tekee. Jotenkin vain näistä annetuista sanoista tuli tällainen surullinen Krapu.

      Poista
  4. Ei mikään ole sen pahempaa kuin että askeleet ovat raskaat kotia kohti kulkiessa. Niin ei vaan pitäisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal. Kirjoitin tämän eilen niin kiireessä ja muiden hommien yhteydessä, että vasta nyt luettuani kommenttisi, ajattelen itsekin näin, että kamalaa, tyttö parka.

      Poista
  5. Todellisuus lyö korville unelmoitsijaa valitettavan usein, ja unelmoijat lasketaan usein, virheellise4sti, höynähtäneiksi. Loppulause laittoi soimaan Hassisen Konetta pään sisäisestä keskusradiosta: "Ja mä kuljen tätä tyhjää tietä taloon jota kodiksi kutsutaan, vaikka siellä ei ole minulle ketään, olen yksin tällä tyhjällä tiellä" Hassisen Kone - Tällä tiellä: https://www.youtube.com/watch?v=25DDewDU2qU&ab_channel=Sukkahousutaro

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sus' kun muistutit tuosta Hassisen koneen biisistä ja sanoista "taloon jota kodiksi kutsutaan". Itse en muistanut sitä lainkaan ja nyt täytyy alkaa miettiä toista ilmaisua? Tahallinen blagiointi tämä ei ole. PS. Oi, miksi kaikki hyvät ilmaisut on jo sanottu :D!!!

      Poista
    2. No, nyt vähän muutettu loppua.

      Poista
    3. Oi, en minä sitä siksi maininnut että muuttaisit, nousi vain mieliin, se sopi hyvin tuohon loppuun. Ei se haittaa että lainaa muualta, kaikki on lainattua musan saralla, sanatkin kiertää.. .

      Poista
    4. Kiitos Sus'. Itseäni vain häiritsi tuo tahaton plagiointi. Ja tämä loppu on mielestäni ihan ok. Kotiaan ei kukaan voi lapsena valita ja sitä oppii kutsumaan kodiksi, vaikka ainakin tässä tarinassa tuo koti tuskin täytti edes riittävästi kodin kriteerit?

      Poista
  6. Toivottavasti iän myötä itsetunto ja kasvaminen tekee hänestä vahvemman. Ja voi unohtaa hullut huutelijat. Niitä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Valitettavasti.
    Kommentoinnista blogissani. En ehdi aina heti julkaisemaan kommentteja kun on kaikenlaista tekemistä. Korjasin sen ensimmäisen kommenttisi ja poistin muut. Olen pahoillani vaivannöästäsi mutta en lupaa vastaisuudessakaan heti julkaisemaan. Voi olla etten ole netin ääressä tai olen varattu muihin asioihin. Julkaisen kyllä heti kun olen koneella! Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos BLOGitse kommentistasi. Ja hyvä tietää tuo. Itsellänikin voi mennä monta päivää ennen kuin käyn tarkistamassa onko joku kirjoittanut jotain. Koitan nyt muistaa enkä ihmettele enää ;).

      Poista
  7. Raskasta painolastia nuorelle tytölle. Vaikuttaa kehitykseen, tulee syrjään vetäytyvä ja jää vaille paljosta nuoruuden iloista. Koskettava aihe AilaKaarina.

    VastaaPoista
  8. Liian usein erilaisuus tulkitaan rumasti hulluudeksi. Aivan kuin kaikkien täytyisi sopia määrättyyn muottiin. Ilkkuminen ahdistaa jokaista, jonka kohdalle ilkeät sanat iskeytyvät. Siinä suhteessa ei varmaan niin kovapintaista olekaan, etteikö yhtään satu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista aimarii. Ehkä tyttö puhui huomaamattaan ääneen saadakseen ahdistuksen pienenemään tai ehkä se pakomaailma oli niin lumoava, että unohti kulkevansa kadulla...

      Poista
  9. Hyvä ei kotona, ei poissa. Jäljelle jäi mielikuvitusmaailma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytön pelastus varmaan oli tuo mielikuvitusmaailma,vaikka hullun leiman saikin. Kiitos kommentista pasanen.

      Poista
  10. Tarinasi kosketti syvästi. Kotiin menijän raskaat askeleet ovat joskus tulleet tutuiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos Kirsti Kaija <3 Mitä lähempänä kotia, sitä raskaammat askeleet. Ei niin saisi koskaan olla.

      Poista