106. Vanhemmuus
Hän
suihkutti ikkunalaudalla
ja sen vieressä jalustalla olevaa kukkajonoa.
Välillä
katse siirtyi seinillä ja hyllyllä oleviin tauluihin, valokuviin hänen lapsistaan eri-ikäisinä.
Juurihan hän oli heidät synnyttänyt ja nyt molemmat olivat jo
aikuisia. Ja hänellä
oli edessään orastava vanhuus.
Huomaamattaan hän
rypisti otsaansa. Vanhuus pelotti. Samassa
harakka rääkäisi
ikkunan takana olevassa
hopeapajussa.
Sillä oli ollut poikaset, joita
ei enää näkynyt. Pian
niilläkin olisi jo omat poikaset. Tunnistaisikohan harakka
lastenlapsiaan, hän
pohdiskeli, kun puhelin soi. ‒ Moi äiti. Tuletko sä
tänään? ‒ Tulen, tulen,
hän vastasi pojalleen ja huomasi hymyilevänsä. Muutama sana vielä ja kännykät
suljettiin.
Ei, tarpeeton hän ei
ollut. Lapsenlapset odottivat.
© AilaKaarina
Viikon 39 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa ovat suihkuttaa, orastava ja otsa.
Elämä jatkuu ja lapsenlapset odottavat <3
VastaaPoistaOnneksi tällä isoäidillä näyttäisi olevan hyvä suhde niin lapsiinsa kuin lapsenlapsiinsa. Vanhemmuus tavallaan jatkuu lastenlapsissa, eli miten me kohtelimme lapsiamme, näkyy heidän tavassaan olla vanhempi! Kiitos SusuPetal <3
PoistaHyvä on todeta ettei ole ihan tarpeeton. Tulevaa vanhuuttaan niin moni pohtii, miten käy, kuka huolehtii. Aina ajankohtainen asia.
VastaaPoistaKiitos anli itse <3 Kyllä sitä jo minäkin mietin, missä viimeiset vanhuuteni vuodet vietän. Mutta onneksi itsekin isoäitinä tiedän, että on vielä paljon hyvää odotettavissa, jos hyvin käy ja terveyttä riittää.
PoistaMerkityksellisyys on tärkeää, tunne siitä vielä tärkeämpää;)
VastaaPoistaKiitos Sus'. Sinä sen sanoit <3
PoistaOn hyvin tarpeellinen tieto, että ei ole tarpeeton.
VastaaPoistaKiitos Pasanen. Tarpeettomuuden tunne saisi olla jokaikisellä ihmisellä tarpeeton!
VastaaPoistaHieno Krapu. Lohdullista luettavaa näinä päivinä, jolloin kaikilla ei ole isovanhempia/lapsenlapsia riittävän lähellä tai sitten välit ovat katkenneet avioeron tms syyn vuoksi. Tunteeko luontokappale lapsenlapsensa? Kunpa joku tutkisi tätä.
VastaaPoistaKiitos Kirsti Kaija. Onneksi ihminen tunnistaa jälkeläistensä jälkeläiset. Surullista, jos välit katkeavat esim. appivanhempiin ja vielä surullisempaa, jos estetään lastenlasten tapaaminen omiin vanhempiin. Syitä tietenkin voi olla monia! Olen myös lukenut, että isovanhemmat haluavat pitää vapautensa eivätkä itse välitä lastenlapsistaan. Hyvä suhde antaa aina enemmän kuin ikinä ottaa (esim. aikaa).
PoistaEnsin sylissä, sitten sydämessä. Elämä jatkuu sukupolvien myötä.
VastaaPoistaKiitos Maarit. Näin on. Olemme pitkässä ketjussa sukupolvesta toiseen.
PoistaKaunis ja lohdullinen krapu. Tuntea itsensä tarpeelliseksi on tärkeää.
VastaaPoistaKiitos riitta k <3
PoistaElämä muuttaa muotoaan iloineen ja suruineen!
VastaaPoistaKiitos Der Seidenspinner <3 Kyllä ja hyvä niin. Voisi mennä tylsäksi ja haasteettomaksi jos jatkuisi aina samanlaisena.
VastaaPoista