102. Kohtaaminen
Kesän päättyminen sai mielen alakuloiseksi. Parina viime päivänä oli ollut lämmintä ja aurinkoista, mutta illan tuulessa oli nyt se jokin, joka muistutti syksyn tulosta: vilu, joka jo puistatti naista, vaikka säähän nähden hänellä oli yllään vähän liikaakin vaatetta. Hän oli hetkeä aiemmin istahtanut ravintolan terassille ja etsinyt itselleen suojaisen pöydän. Pian tuntematon mies, jonka hän oli tiskin lähellä nähnyt, pyysi saada istuutua samaan pöytään. Miehen katse oli suora ja avoin, niin kuin puhekin. Myöhemmin
he kulkivat jonkin matkaa samaan suuntaan ja sitten erosivat. Herättyään nainen muisti miehen heti. Aamulenkillä olo oli lämmin ja hyvä, vaikka kylmä sade kuurasi tienoota.
©
AilaKaarina
Viikon 35/2021 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat kuurata, vilu ja suojainen on oltava tekstissä. Sanoja saa taivuttaa.
Tuollaiset illat ovat lämpimiä.
VastaaPoistaOnneksi niitä oli vielä elokuun lopulla! Nyt on jo selkeästi viileämpää.
PoistaNainen teki fiksusti koska aamulla oli hyvä olla! :)
VastaaPoistaVoi olla näinkin tai sitten naisella olisi voinut olla toisin toimiessaan vieläkin parempi olo :D.
PoistaJotkut kohtaamiset lämmittävät pitkään.
VastaaPoistaKyllä. Lyhytkin kohtaaminen voi olla tärkeä silloin kun ihmiset todella kohtaavat!
PoistaElävästi ja kauniisti kirjoitettu...sade kuurasi tienoota...:)
VastaaPoistaKiitos Maarit <3
VastaaPoista