103. Jäähyväiset
Leikillään hän sanoi kissalleen: ”Hyvästelepä Sarabi. Pian ette näe toisianne koskaan.” Simba ampaisi kylpyhuoneen pyykkikorin päältä jossa oli yön maannut allaan koiran pakkastossut, jotka se oli jossain vaiheessa ottanut viereiseltä patterilta ja juoksi tupakeittiöön. Hämmästyneenä hän kurkkasi ovesta ja näki kissan nuolaisevan koiran suuta. Sitten se ryntäsi kupilleen, maistoi ruokaansa ja riensi olohuoneeseen. Auto
ajoi pihaan. Kyyneleet, joita hän ja tytär olivat valuttaneet edellisestä illasta lähtien, syöksyivät silmiin. Myöhemmin
hän istui lattialla koiran vierellä tyttärensä ja poikansa kanssa. Kimalteleva pieni lammikko oli hänen ja tyttären välissä. Piikki teki tehtävänsä. Pois lähtiessään hän katsoi koiraansa lasioven läpi,
kaunista, kuin nukkuvaa.
©
AilaKaarina
Viikon 36/2021 Krapu: 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat hyvästellä, kimalteleva ja maistaa on oltava tekstissä. Lisää krapuja löytyy SusuPetalin blogista.
Lemmikistä luopuminen on aina niin surullista. Meillä sama juttu Sissi-kissan kohdalla heinäkuun alussa.
VastaaPoistaKiitos riitta k <3. Eikä sitä eläintä koskaan unohda. Ei sitä luopumisen hetkeäkään.
PoistaSurullinen hetki, lemmikistä luopuminen tekee kipeää niin ihmiselle kuin karvakamullekin.
VastaaPoistaKyllä. Kiitos kommentistasi!
PoistaTuli mieleen oman koiran pois nukuttaminen vuosia sitten. Luopuminen on aina tuskallista.
VastaaPoistaKiitos anli itse kommentistasi <3
PoistaSurullista. Elämä on luopumisia täynnä.
VastaaPoistaKyllä Cara. Kiitos kommentistasi.
PoistaNuo ovat tuttuja tilanteita; niissä yllättyy kiintymyksestä ja luopumisen vaikeudesta.
VastaaPoistaKiitos pasanen. Jälkikäteen mietin, että osasinko luopua oikeaan aikaan ja säästää koira kärsimykseltä. Eläimet eivät valita kolotuksistaan ja vaivoistaan.
PoistaKoskettava, surullinen Krapu,
VastaaPoistajoka muistutti samalla niistä karvaisista perheenjäsenistä, jotka itse onjoutunut hyvästelemään.
Kiitos Kirsti Kaija. Vaikka koiran kuolemasta on jo jokunenkin vuosi, niin tuntui hyvältä voida kirjoittaa sitä surua ja ikävää pois. Nyt se varmaan olikin tässä, kaikki oleellinen kerrottu, sillä kaikki tarinat, jotka liittyvät koiraamme (oli alunperin koko perheen koira kunnes jäi minulle) tai kissaani perustuvat tositapahtumiin.
PoistaOikea aika..voi, minä mietin esim. huonokuntoisia vanhuksia jotka haluaisivat päästä pois mutta ei anneta. Eläimet pääsee piikillä kärsimyksistä mutta ihmiset ei. Väärin.
VastaaPoistahups. Tulipa terhaakkaasti kirjoitettua.
Ihanan terhakkaasti, sanoisin. Kiitos kommmentistasi BLOGitse. Ajattelen samoin siis itsekin.
Poista