sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Vanhemmuus

106. Vanhemmuus



Hän suihkutti ikkunalaudalla ja sen vieressä jalustalla olevaa kukkajonoa. Välillä katse siirtyi seinillä ja hyllyllä oleviin tauluihin, valokuviin hänen lapsistaan eri-ikäisinä. Juurihan hän oli heidät synnyttänyt ja nyt molemmat olivat jo aikuisia. Ja hänellä oli edessään orastava vanhuus. Huomaamattaan hän rypisti otsaansa. Vanhuus pelotti. Samassa harakka rääkäisi ikkunan takana olevassa hopeapajussa. Sillä oli ollut poikaset, joita ei enää näkynyt. Pian niilläkin olisi jo omat poikaset. Tunnistaisikohan harakka lastenlapsiaan, hän pohdiskeli, kun puhelin soi. Moi äiti. Tuletko tänään? Tulen, tulen, hän vastasi pojalleen ja huomasi hymyilevänsä. Muutama sana vielä ja kännykät suljettiin. Ei, tarpeeton hän ei ollut. Lapsenlapset odottivat.

© AilaKaarina


Viikon 39 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa ovat suihkuttaa, orastava ja otsa.

16 kommenttia:

  1. Elämä jatkuu ja lapsenlapset odottavat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tällä isoäidillä näyttäisi olevan hyvä suhde niin lapsiinsa kuin lapsenlapsiinsa. Vanhemmuus tavallaan jatkuu lastenlapsissa, eli miten me kohtelimme lapsiamme, näkyy heidän tavassaan olla vanhempi! Kiitos SusuPetal <3

      Poista
  2. Hyvä on todeta ettei ole ihan tarpeeton. Tulevaa vanhuuttaan niin moni pohtii, miten käy, kuka huolehtii. Aina ajankohtainen asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anli itse <3 Kyllä sitä jo minäkin mietin, missä viimeiset vanhuuteni vuodet vietän. Mutta onneksi itsekin isoäitinä tiedän, että on vielä paljon hyvää odotettavissa, jos hyvin käy ja terveyttä riittää.

      Poista
  3. Merkityksellisyys on tärkeää, tunne siitä vielä tärkeämpää;)

    VastaaPoista
  4. On hyvin tarpeellinen tieto, että ei ole tarpeeton.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Pasanen. Tarpeettomuuden tunne saisi olla jokaikisellä ihmisellä tarpeeton!

    VastaaPoista
  6. Hieno Krapu. Lohdullista luettavaa näinä päivinä, jolloin kaikilla ei ole isovanhempia/lapsenlapsia riittävän lähellä tai sitten välit ovat katkenneet avioeron tms syyn vuoksi. Tunteeko luontokappale lapsenlapsensa? Kunpa joku tutkisi tätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti Kaija. Onneksi ihminen tunnistaa jälkeläistensä jälkeläiset. Surullista, jos välit katkeavat esim. appivanhempiin ja vielä surullisempaa, jos estetään lastenlasten tapaaminen omiin vanhempiin. Syitä tietenkin voi olla monia! Olen myös lukenut, että isovanhemmat haluavat pitää vapautensa eivätkä itse välitä lastenlapsistaan. Hyvä suhde antaa aina enemmän kuin ikinä ottaa (esim. aikaa).

      Poista
  7. Ensin sylissä, sitten sydämessä. Elämä jatkuu sukupolvien myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Näin on. Olemme pitkässä ketjussa sukupolvesta toiseen.

      Poista
  8. Kaunis ja lohdullinen krapu. Tuntea itsensä tarpeelliseksi on tärkeää.

    VastaaPoista
  9. Elämä muuttaa muotoaan iloineen ja suruineen!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Der Seidenspinner <3 Kyllä ja hyvä niin. Voisi mennä tylsäksi ja haasteettomaksi jos jatkuisi aina samanlaisena.

    VastaaPoista

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.