117. Yksin
(Fontin kokoa muuttuu näköjään miten sattuu, en vain saa sitä saman kokoiseksi mitenkään.)
‒ Huomenta! Mä laitoin kahvinkeittimen valmiiksi. Sen kun napsautat päälle. Leivät laitan justiinsa.
– Huomenta. Kiitos! Onpa kivaa, kun on joku, joka joskus edes passaa.
– Jep. Mitä sä aiot tänään tehdä? Menetkö kävelylle? Siellä on hieno ilma. On kyllä ihan synti ja häpeä viettää koko päivä sisällä!
– En tiedä. Ensin mun on korjattava tätä aamutakkia kunhan muistaisin missä se peltipurkki on, jossa on ompelutarvikkeet. Sitten opiskelen ranskaa. Se kieli on kyllä mulle ihan täysi mysteeri vielä, mutta ehkä mä joskus tajuan sitä enemmän.
– Hyvä! Mutta juo ensin kahvit. Muuten, oletko huomannut, että sä olet alkanut puhua itseksesi?
– Täh? Olenko?
– Joo, olet.
© AilaKaarina
Viikon 8 (2022) Krapuhaaste sanoilla mysteeri, synti ja peltipurkki. 100 sanaa otsikon kanssa. Kravun tarjoaa SusuPetal
Ihastuttava vuoropuhelu!
VastaaPoistaKiitos Cara <3
PoistaHahhah, niin tuttua :D Niin kauan hyvä, kun ei ala riidellä itsensä kanssa!
VastaaPoistaKyllä mä osaan senkin :D! kiitos kommentistasi SusuPetal <3
PoistaHehheh, mainio! Kotieläimet ovat niin hienoja tässä suhteessa kun voi puhua niille ilman että muut luulevat höpsöksi :) Kyllä minä olen koirilleni lenkilläkin puhunut, ja joskus joku on varmaan kuullutkin.
VastaaPoistaMeillä oli koira, jolle puhuin niin kotona kuin lenkillä. Kissalleni puhun toisinaan ranskaa, siis opettelen kieltä ja on hyvää harjoitella sitä ääneen, kun lausuminen ei ole suomenkieliselle aina niin helppoa :D. Tämä kirjoitus on myös tosipohjainen, jouduin tietenkin muuttamaan sanojani annettuihin sanoihin ;). Kiitos kommentistasi riitta k.
PoistaPehmeästi annetut sanat solahtivat tekstiisi:D eiköhän itse kukanen puhele itsekseen silloin tällöin. Itse ainakin moitin itseäni ääneen kun teen jotain hölmösti -> (rikoin kanamunan suoraan tiskialtaaseen ja sinne se viemäriin valui..) :D
VastaaPoistaKiitos kommentistasi anli itse. Kyllä moitin minäkin itseäni. Joskus yritän jopa kehua itseäni ääneen :D.
PoistaTuttu ilmiö pitemmillä patikkareissuilla; on sitä edes omaa ääntä kuultava :D
VastaaPoistaOn sitä varmistettava välillä, että ääni kulkee :D. Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaTokihan itsensä kanssa on hyvä jutella ja suunnitella. Ihan ääneen, ettei oma ääni ala tuntua vieraalta.
VastaaPoistaJuu, kamalaa olisi jos ei enää tunnistaisi omaa ääntään? On hyvä välillä kuunnella sitä :D. Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaOmpelu on hyvää ajankulua.
VastaaPoistaEi ole oikein minun juttuni tuo ompelu, mutta joskus sitäkin on tehtävä. Kiitos kommentistasi Uggla.
PoistaOi, ranskaa. Se on ihana kieli. Joskus kokeilin opiskella mutta annoin periksi. Ehkä vielä joskus...
VastaaPoistaÄäneen puhuminen tekee hyvää. Varsinkin omien tekstien lukeminen :)
Kiitos kommentistasi BLOGitse. Ranska on kaunis kieli, mutta vaikeaa varsinkin sen ääntäminen. Ja maskuliini-feminiini-suo on mulle just se mihin uppoan jatkuvasti ;).
PoistaKotoisaa rupattelua. Pitäisiköhän alkaa antaa itselleen tehtäviä ääneen. Vanhemmiten, kun ei saa mitään aikaiseksi. Moni probleema ainakin ratkeaa, kun pohtii sitä ääneensä.
VastaaPoistaRanskan kieli on korvalle kaunista kuultavaa, vaikken sitä ymmärräkään.
Kiitos kommentistasi Kirsti Kaija. Ääneen puhuminen itsekseen voisi olla hyvä keino päivän tehtävien suorittamiseen :D. Kun on oikein hankala tehtävä, mulle esim. siivoaminen, niin voisi sanoa sen vähän napakammin. Ja kaunista on ranskan kieli. Musiikkia mun korville, paitsi ei oma ääntäminen :D! J'aime étudier le français, mais je ne le parle pas encore bien. J'espère qu'un jour je pourrai ! (Rakastan opiskella ranskaa, mutta en puhu sitä vielä hyvin. Toivon, että jonain päivänä osaan!)
VastaaPoista