maanantai 30. toukokuuta 2022

Paluu

127. Paluu



Hän kävelee tiellä. Kaukana pellon poikki juoksee koira lujaa vauhtia häntä kohti. Samassa se on hänen luonaan ja nainen tunnistaa sen vanhaksi harmaantuneeksi rhodesian ridgebackikseen, Sarabiksi. Koira kiertää häntä iloisena, välillä se hyppelee ja noukkii naisen käden varovasti suuhunsa. Sitten se äkkiä hyppää poikittain naisen syliin. Voi, miten se tuntuu nyt niin kovin pieneltä, kevyeltä! Siinä Sarabi on, hänen sylissään huokuen syvää lämpöä, rakkautta ja lohdun tuntua. Hän kannattelee sitä käsillään. Koiran raajat kiertävät hänen vyötäröään kuin puuhka, se puristaa häntä lujaa, mutta hellästi. Herättyään hän kirjoittaa:


Sen minkä päivältä piilotin

sen yö etsi

pysähdytti kohtaamaan



kaipauksen



edes

unessa



© AilaKaarina



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.