127. Paluu
Hän kävelee tiellä. Kaukana pellon poikki juoksee koira lujaa vauhtia häntä kohti. Samassa se on hänen luonaan ja nainen tunnistaa sen vanhaksi harmaantuneeksi rhodesian ridgebackikseen, Sarabiksi. Koira kiertää häntä iloisena, välillä se hyppelee ja noukkii naisen käden varovasti suuhunsa. Sitten se äkkiä hyppää poikittain naisen syliin. Voi, miten se tuntuu nyt niin kovin pieneltä, kevyeltä! Siinä Sarabi on, hänen sylissään huokuen syvää lämpöä, rakkautta ja lohdun tuntua. Hän kannattelee sitä käsillään. Koiran raajat kiertävät hänen vyötäröään kuin puuhka, se puristaa häntä lujaa, mutta hellästi. Herättyään hän kirjoittaa:
Sen minkä päivältä piilotin
sen yö etsi
pysähdytti kohtaamaan
kaipauksen
edes
unessa
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti tarkistetaan ennen julkaisua.