Paluu

127. Paluu

Hän kävelee tiellä. Kaukana pellon poikki juoksee koira lujaa vauhtia häntä kohti. Samassa se on hänen luonaan ja nainen tunnistaa sen vanhaksi harmaantuneeksi rhodesian ridgebackikseen, Sarabiksi. Koira kiertää häntä iloisena, välillä se hyppelee ja noukkii naisen käden varovasti suuhunsa. Sitten se äkkiä hyppää poikittain naisen syliin. Voi, miten se tuntuu nyt niin kovin pieneltä, kevyeltä! Siinä Sarabi on, hänen sylissään huokuen syvää lämpöä, rakkautta ja lohdun tuntua. Hän kannattelee sitä käsillään. Koiran raajat kiertävät hänen vyötäröään kuin pitkä puuhka, se puristaa häntä lujaa, hellästi. Herättyään hän kirjoittaa:

Sen minkä päivältä piilotin

sen yö etsi

pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes

unessa

© AilaKaarina

 

(100 sanaa kera otsikon, v.2022)