205. Simba
Vaikein oli ensimmäinen yö. Kuusi tuntia hän valvoi vuoteessaan unta saamatta, kissa sylissään. Pehmeä kerä lähellä sydäntä. Aamuyöstä hän vihdoin nukahti, vaipui syvään pimeään mutta tunsi unessakin kissan pysyvän sylissä kuin se olisi siihen syntynyt. Seuraavat päivät
hän kulki kissan kanssa, kantoi sitä minne tahansa askeleet veivätkin. Villikissa, joka ei koskaan aiemmin ollut tullut vapaaehtoisesti syliin ei kertaakaan irrottanut otettaan hänestä. Päivät kuluivat mutta eivät kuluttaneet ikävää pois.
Eron hetken koittaessa hän oli silittänyt kissan päätä, puhunut kauneimmat sanansa ja lopuksi laulanut vanhaa suomalaista kansanlaulua: ”Nuku, nuku nurmilintu, väsy, väsy västäräkki. Väsy kun minä väsytän, nuku kun minä nukutan.”
© AilaKaarina
Krapuhaaste viikolle 39/2025, 100 sanaa otsikon kanssa. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan aihe: MUUTOS. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Simballe (v. 2025)
Simba vauvana (v. 2010)
Viimeinen hetki on surullinen ja suru jatkuu.
VastaaPoistaKauniisti kerrottu eron hetkestä.
Kaunis ja silti surullinen tarina.
VastaaPoistaLemmikistä luopuminen on yksi elämän vaikeimmista hetkistä. Kauniisti sanoitettu tuo hetki, se muutos sydämessä vaikka muistot sinne jää.
VastaaPoista