205. Simba
Vaikein oli ensimmäinen yö. Kuusi tuntia hän valvoi vuoteessaan unta saamatta, kissa sylissään. Pehmeä kerä lähellä sydäntä. Aamuyöstä hän vihdoin nukahti, vaipui syvään pimeään mutta tunsi unessakin kissan pysyvän sylissä kuin se olisi siihen syntynyt. Seuraavat päivät
hän kulki kissan kanssa, kantoi sitä minne tahansa askeleet veivätkin. Villikissa, joka ei koskaan aiemmin ollut tullut vapaaehtoisesti syliin ei kertaakaan irrottanut otettaan hänestä. Päivät kuluivat mutta eivät kuluttaneet ikävää pois.
Eron hetken koittaessa hän oli silittänyt kissan päätä, puhunut kauneimmat sanansa ja lopuksi laulanut vanhaa suomalaista kansanlaulua: ”Nuku, nuku nurmilintu, väsy, väsy västäräkki. Väsy kun minä väsytän, nuku kun minä nukutan.”
© AilaKaarina
Krapuhaaste viikolle 39/2025, 100 sanaa otsikon kanssa. Nyt ei ole kolmea sanaa vaan aihe: MUUTOS. Krapua emännöi SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Simballe (v. 2025)
Simba vauvana (v. 2010)
Viimeinen hetki on surullinen ja suru jatkuu.
VastaaPoistaKauniisti kerrottu eron hetkestä.
Kiitos Susu <3. Ikävä on edelleen, ihan kauhean ikävä. 15v5kk on pitkä aika jakaa koti, elää yhdessä saman katon alla. Ja Simba oli niin upea kaikessa villeydessään ja joskus jopa mahdottomuudessaan ;). Ja juuri tuota villiä puolta minä niin rakastin.
PoistaKaunis ja silti surullinen tarina.
VastaaPoistaKiitos Cara <3
PoistaLemmikistä luopuminen on yksi elämän vaikeimmista hetkistä. Kauniisti sanoitettu tuo hetki, se muutos sydämessä vaikka muistot sinne jää.
VastaaPoistaKiitos Päivi <3 Toinen eläinmenetys, 10 vuotta sitten upea koiramme ja nyt sitten hän, villikissa Simba. Ei enää yhtään kotieläintä minulle. Luopuminen ottaa liian koville.
PoistaVoin kuvitella: molempien lemmikkilajien kohdalla kahdesti olen kokenut.Voimia!
VastaaPoistaKiitos pasanen <3
PoistaLemmikin menettäminen...sitä surua ja ikävää ei käsitä sellainen joka ei ole samaa kokenut. 😔😔
VastaaPoistaEi varmaankaan edes voi. Mutta se, joka on elänyt jonkun eläimen kanssa ei kai koskaan enää ole sama ihminen kuin mitä oli ennen ao. eläintä. Eläimet ovat niin tuntevia ja tajuavia olentoja, että omansa poismenoa voi jopa surra enemmän kuin jotakuta tiettyä ihmistä! Kiitos kommentistasi sini <3
PoistaHaikein mielin, sydämen lämmöllä muistelet lemmikkiäsi. Voin hyvin samaistua sinun tunteisiisi. On kovin raskasta menettää se, josta pitää ja josta on huolehtinut.
VastaaPoistaEn ole käynyt lukemassa tekstiäni sen kirjoitettuani kuin vasta nyt ja kyyneleitäni en voinut estää. Kiitos aimarii kommentistasi <3
PoistaKaunis koskettava tarina muutoksen kipeydestä ja haikeudesta. Vähin sanoin sanottu paljon.
VastaaPoistaKiitos Aino <3
PoistaKuvailet kauniisti viimeisen eron tunnelmia! Osanottoni!
VastaaPoistaOriolus, kiitos <3
Poista