209. Huoli
Vanha nainen seisoi kylpyhuoneen peilin edessä hiuksiaan harjaamassa, kun ovikello soi. ”Kukahan siellä nyt on? Pitikö mulle tulla joku kylään?”, hän sanoi ääneen. Ovella seisoi tutun näköinen nainen. ”Hei, mä näen sua silloin tällöin peilistä. Äskenkin!”
Anna katseli hellästi mummiaan. ”Voi mummi-kulta, se olit sinä. Meitähän on aina sanottu niin kovin saman näköisiksi!” hän sanoi
loikkiessaan kynnyksen edustaa tukkivien sanomalehtien yli keittiöön, sillä outo haju leijui ilmassa. ”Täällä haisee palaneelta”, Anna totesi huolestuneena.
”Ai, mä tein kakun, taisin pursottaa siihen sitä, mitä se nyt on…?”, mummi vastasi iloisesti. Kakku oli hellan vieressä ja sen tulipunaiselle levylle oli pudonnut kermavaahtoa.
© AilaKaarina
Krapu viikolle 44/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat: pursottaa, leijua, tukkia. Kravun tarjoaa SsuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Voi mummia, mahtaakohan pärjätä enää kauan yksin kotonaan.
VastaaPoistaNo niinpä! Onneksi mummilla on sentään Anna. On vanhuksia, joilla ei ole ketään.
PoistaMummi taitaa tarvita apua kotiin päivittäin. Suomessa asuu satoja tuhansia vanhuksia, joilla ei ole ketään läheistä apuna. On saatava apua kunnan kautta. Riittääkö meillä rahat?
VastaaPoistaKyse on myös arvoista, mielestäni. Jätetäänkö Suomen hyvinvointia rakentaneet nyt heitteille? Minne rahat jaetaan, sitä voi jokainen miettiä ja myös keitä äänestää.
PoistaToivottavasti liesi ei Annan saapuessa ollut enää päällä.
VastaaPoistaSaattoi jopa olla, kun oli niin punainen!
PoistaMummurukka,onneksi Anna tuli nyt kylään ja pelasti mummin. Tämä on kuin tosikertomuksesta,näitä mummoja löytyy. Toivottavasti kaikki mummit saisivat apua ajoissa!
VastaaPoistaTarinan mummilla on selkeästi jo dementian oireet ja asuu yksin... Huh, huh. Aika surullisia tarinoita on viime vuosina saanut lukea yksin elävistä vanhuksista! Tarina ei kerro miten paljon Anna on jo yrittänyt auttaa mummiaan saamaan hoitopaikan, tai miksi ei voi ottaa mummia luokseen.
Poista