211. Trapetsitaiteilua
Tasapainoilut lapsen tahtovuosien, turvallisten rajojen ja lapsen itsenäistymistarpeiden kunnioittamisen ja tukemisen sekasotkuisina aikoina, tasapainoilut varsinkin tyttären hankalina teinivuosina, olivat takana. Nykyään hän joutui miettimään, voivatko äiti ja tytär olla suorastaan sydänystäviä! Sillä sellaiseksi heidän suhteensa näytti muuttuneen vaikka nainen muistutti itseään olevansa ennen kaikkea yhä äiti. He eivät tapailleet säännöllisesti mutta aina ikävä purkautui näkemisen riemuun. Juteltavaa oli niin paljon, että tunnit loppuivat kesken. Tänään
he tapasivat muutaman viikon paussin jälkeen. Nähtyään äitinsä tytär juoksi vastaan, halasi lujasti. Nainen muisti hänet lapsena, silmät, katseen ja hymyn (silloin kun tytär suostui hymyilemään), ilmeen, samanlaisena kuin se oli nyt, suloisen veikeänä.
© AilaKaarina
Krapu viikolle 47/2025, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annettua sanaa, joita saa taivuttaa on oltava tekstissä: ilme, turvallisuus, säännöllinen. Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Totta, kunhan päästään teinivuosien yli, niin äidin ja tyttären suhde voi muodostua tuollaiseksi.
VastaaPoistaLämmin kohtaaminen.
Myös nuo pienen lapsen tahtovuodet ovat tärkeitä ja meille kävi niin, että kun niistä sitten selvittiin kunnialla ja ainakin sitten hengissä ;) niin tuo samaisen ihmislapsen teini-iän aikaiset taisteluvuodet olivat ehkä vähän helpompia, kerran jo koeteltu. No en tiedä, hengissä kuitenkin niistäkin selvittiin ;). Kiitos SusuPetal <3
PoistaJokaisella sukupolvella samat kahinat vaihtelevin vivahtein ajasta ja yksilöstä riippuen. Hermoja se yleensä välillä kysyy.
VastaaPoistaKyllä, pasanen ja ne ovat tärkeitä irtiottoja lapsen kasvulle ja kehitykselle, hänen itsenäistymiselleen ja itsensä löytämiselle omaksi persoonakseen. Vaatii aikuisilta hitosti selviytymiskeinoja :D!
PoistaMuistan kuinka äitini kanssa tulin ikään kuin samalla sivulle, kun muutin kotoa muualle opiskelemaan. Keskustelut ovat tasavertaisia.
VastaaPoistaSenhän se varmaan vaatiikin, että aletaan kohdella aikuisina, poismuuton vanhempien siipien suojista.
PoistaMinulla on suurena voimavarana äidin kanssa käydyt keskustelut lapsuus- ja nuoruusvuosina. Yleensä iltapuhteilla teimme yhdessä käsitöitä ja juttelimme.
VastaaPoistaKrapusi lennätti minun muistelemaan.
Ihana kuulla, että krapuni lennätti sinut hyvien ja voimaa antavien muistojen ääreen, aimarii <3
PoistaÄidin ja tyttären moninainen suhde. Aikuisena nämäkin asiat usein helpottuvat. Äiti on aina äiti.
VastaaPoistaTuo äitiys pitää kyllä muistaa omien vaikka jo aikuisten lasten kanssa vaikka olisi kuinka läheinen suhde <3
PoistaNoinhan se on tässä elämässä, tosin oma kokemus puuttuu kun itselläni on "vain" poikia ja oma äitini kuoli kun olin vielä pieni..luulisin että poikien kanssa vähän erilaiset nuo jutut 😀
VastaaPoistaJostain olen lukenut, että poikien itsenäistyminen äidistä on molemmin puolin helpompaa (jos siis äiti päästää irti ;) Itselläni on myös poikalapsi ja kyllä se oli erilaista, koska tyttölapsen on samaan aikaan itsenäistyttävä omaksi persoonakseen tai ainakin sitä kohti ja samalla samaistuttava samaan sukupuoleen äitinsä kanssa (yksinkertaisesti selitettynä).
PoistaKaunis kuvaus hyvästä äiti-tytär-suhteesta. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos itsellesi Oriolus <3
Poistaäidit ja tyttäret :-) Kaunis kirjoitus
VastaaPoistaNiinpä :). Kiitos <3
Poista