226. Samanmerkkiset
Irina työnsi lähiökuppilan ovesta rollaattorinsa sisään. Oli kylmä kevätsää ja vilu värisytti häntä päästä varpaisiin. Oli saatava jotakin lämmintä. Rommitoti tekisi nyt hyvää, hän mietti samalla kun asetteli kävelyapuriaan paikkaan, jossa se ei olisi kenenkään tiellä. Baaritiskille hän kyllä selviytyisi omina jaloin. Ikkunan edessä
pienen pöydän ääressä seisoi mies, jonka hän oli nähnyt joskus aiemminkin. Yksinäinen piruparka, Irina ajatteli jälleen, sillä koskaan hän ei ollut nähnyt miehen puhuvan kenellekään. Mutta eipä hän itsekään välittänyt jutella kenenkään kanssa, vielä vähemmän tuolle miehelle. Sillä kaksi yksinäisyyttä eivät voi kuin vain paeta toisiaan, samanmerkkiset magneettien navat. Kävellessään tiskille hän varoi katsomasta miestä.
© Ailakaarina
(100 sanan tarina otsikkoineen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ei tarkisteta etukäteen (toistaiseksi)