232. Jauhinkivet
”Saako surusta puhua, menetyksen surusta?”, sanoi Anna Irinalle. ”Tuntuu, että se on täysin kielletty aihe. Se kääntää kasvot sivuun, saa vaivautuneeksi. Lisäksi läheisen kuolemassa on mukana aina myös pala itsekkyyttä, minä menetin, jäin ilman minulle tärkeää. Eihän sellaista itsesääliä kukaan sivullinen kestä kauaa katsoa. Mutta nyt surustani
nousee kuva vanhan ajan tuulimyllystä. Se jauhaa muruiksi kaiken elämän, kaiken ilon minussa. Tiedän, tulee tuulettomia päiviä eikä mikään satu enää pahasti ja sitten se taas alkaa…"
Naiset istuivat vierekkäin sohvalla. Irina oli tullut heti kuultuaan ystävänsä menetyksestä, ottanut Annaa hartioista kiinni, katsonut silmiin ja sanonut: ”Vaikka myrsky nousisi, minä olen tässä.”
© AilaKaarina
Krapu, 100 sanaa otsikon kera, nyt kuvahaasteena. Krapua emännöivät SusuPetal ja Cara. SusuPetalin blogista löytyy lisää krapuja:
Väärin
Olen oppinut, että surusta saa ja voi puhua, mutta ei kelle tahansa. Kaikki eivät pysty kuulemaan ystävän surua. Puolisoni kuoltua oli niitäkin, jotka lopettivat yhteydenpidon, en ymmärrä miksi. Silloin juuri tarvitsisi tuollaista ystävää, joka Irina oli.
VastaaPoistaSurun kohdatessa ystävät punnitaan. Kuulostaa todella oudolta, että jotkut lopettivat yhteydenpidon!
PoistaKomppaan Caraa, on ihmisiä, joille voi puhua, toisille ei kannata.
VastaaPoistaSoisi, että jokaisella olisi ystävä, jolle voi olla oma itsensä ja puhua sydämen päällä olevista asioista.
Näin on. Onneksi voi kirjoittaa surusta ilman varsinaista kuuntelijaa. Se, joka ei kestä, hyppää yli. Jotakin toista surusta kirjoittaminen voi auttaa, toinen kääntää nopeasti sivua...
PoistaKirjoitat vaikuttavin mielikuvin tunnoista, joita suru saa aikaan. Tuollaisen myllyn jauhamana olen itsekin joskus ollut.
VastaaPoistaIrinan kaltainen ystävä on aarre.
Kiitos, aimarii, kauniista sanoistasi <3
PoistaSurusta saa puhua, se on osa jokaisen ihmisen elämää. Irinan kaltaista kuuntelijaa suru ihminen kaipaa elämäänsä. Ilo ja suru kulkevat käsikkäin.
VastaaPoistaKiitos, Kaisla, kauniista sanoistasi. Suru on surtava edes niin pieneksi, että se lopulta mahtuu sydämeen. Surun ytimessä se ei vielä mahdu mihinkään.
PoistaMielenkiintoinen rinnastus: toistuva tarve käsitellä menetystä ja iloa muruiksi jauhava mylly. Suru vaatii ilmenemisensä ja aikansa ja se on jokaisella omansa. Irinoitakin tarvitaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi pasanen.
PoistaVoi että ihana tarina elämästä ja ystävyyden voimasta Ihan haluan kiittää tästä..💕💕
VastaaPoistaVoi kiitos sini <3
Poista