233. Kapina
Pelko. Lapsena hän oli pelännyt. Isää ja pimeää. Usein hän oli suojautunut piiloutumalla peiton alle, maannut sykkyrässä, hiljaa. Huomenna
hän täyttäisi 18 vuotta. Äkkiä Irina tajusi kuinka elämä itsessään oli pelottavaa, väkivaltaista omalla hiipivällä tavallaan; hänkin tanssisi elämän pillin mukaan kohti kuolemaa. Iho hapristuisi, luut haurastuisivat, voima ja energia vähenisi. Nöyrtyminen? Siksikö vanhat ihmiset kulkivat selkä kumarassa? Kuolema. Ei hän
kuolemaa pelännyt vaan sitä miten se tapahtuisi. Mutta sitä ei kannattanut miettiä liikaa. Oli vain elettävä, otettava päivät vastaan elämän tapposuunnitelmasta piittaamatta, uhmakkaasti. Oli koottava itsensä jokaisena hetkenä, katsottava elämää niin kuin hän oli isää katsonut. Silmät täynnä halveksuntaa.
© AilaKaarina
Viikon 39/2026 krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut kolme sanaa, joita saa taivuttaa ovat pelätä, peitto, tanssia. Krapua emännöivät Cata ja SusuPetal. Lisää krapuja täällä:
Rankka elämän alku Irinalla. Harva 18-vuotias ajattelee kuolemaa. Toivottavasti Irina löytää vahvuutta elää ja iloita hetkestä.
VastaaPoistaEhkä Irina tarvitsi nyt tuota uhmakkuutta jaksaakseen, jopa halveksuntaa elämää kohtaan, koska tunsi ettei ollut ansainnut niin ankeaa lapsuutta? Ja ehkä kuoleman ajatus oli tuttu, ehkä oli jopa ajatellut lopettavansa elämänsä? Ps. Irina seikkailee tarinoissani hieman jo alkoholisoituneena mutta koitan saada hänen elämäänsä kuntoon hiljalleen, sillä kaikesta holtittomuudestaan huolimatta pidän hänestä ... ;)
PoistaTodella rankkaa Irinalla, kun joutuu lapsena ja nuorena miettimään tuollaisia asioita. Ehkä aikuisuus helpottaa oloa, sitä ei tiedä.
VastaaPoistaNiinpä. Minulla onkin aikamoinen vastuu saada Irina koivilleen ;)
PoistaToivottavasti elämä näyttää Irinalle hieman valoisamman puolenkin.
VastaaPoistaKiitos Aino. Minun täytyy nyt toden teolla tukea Irina-poloista ;)
PoistaTuttuja pohdintoja, noinhan se ihmisen elämä menee kehdodta hautaa ..🌺
VastaaPoistaNo niinpä. Kenellä helpommin, kenellä raskaamman kautta.
PoistaRaskasta ja samalla vahvaa tekstiä, mutta sitä elämä joskus joidenkin kohdalla on.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Tällaista lapsuutta löytynee paljonkin.
Poista