70. Hajurako
Anna astui huoneestaan tupatilaan ja pentu ampaisi sähäkkänä kiinni hänen farkunlahkeisiinsa. Aamusta iltaan kissa oli ollut tavallistakin tuitumpi, suorastaan jo ärsyttävä, vaikka hän yleensä suhtautui outoon kattiinsa huumorilla. Onneksi apu oli aina lähellä. Annan tarvitsi vain huutaa koiraansa nimeltä ja Sarabi riensi vauhdilla sohvaltaan pelastamaan häntä ja pentu livisti tiehensä kuin musta salama jonnekin omista lepopaikoistaan. Häntä Simba ei totellut juurikaan, mutta koiran tarvitsi vain olla läsnä, niin kissa oli kuin pehmolelu! Koira toki hyväksyi nöyrän alamaisensa, jopa sohvalle, mutta vain taakseen ja hajuraon päähän. Jos pentu yritti hissukseen hivuttautua lähemmäksi, Sarabin napakka murahdus lennätti sen vikkelästi takaisin lähtöruutuun.
© AilaKaarina
Viikon 37/2020 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kanssa avainsanoilla pelastaa, paikka ja ärsyttävä.
(Kuvassa kissa sai vielä aivan alkuaikoina olla näin liki koiraa muutaman kerran. Mutta mitä isommaksi se kasvoi sitä isomman piti välinkin olla!)
Hahhah, onneksi koira pelastaa <3
VastaaPoistaJee SusuPetal!!!
PoistaKyllä naukumis/haukkumisjärjestys huushollissa täytyy olla! Kyllä pieni karvapallo saa aikaan aikamoista säpinää....:D
VastaaPoistaKissa hakee rajojaan, mutta koira auktoriteetillaan saa sen helposti ruotuu.
VastaaPoistaKIva tarina. Taitaa ihan tosikin olla?
Voih, siellä se pikku Simba nököttää <3 Pikkukissat voi olla riiviöitä, mutta leikkiä ne kai haluaa. Arvojärjestys pelittää teillä.
VastaaPoistaLämmin kiitos teille kaikille, anli itse, aimarii. riitta k ja Uuna 🌹! Ja kyllä aimarii, tällaista se oikeasti oli...
VastaaPoistaKissa ja koira kimpassa, parhautta! Ihuna tarina, kiitos.
VastaaPoistaMitenkäs se minikään: Kuin kissa ja koira.
VastaaPoistaSelvä kingi joka ei valtakunnan rajoja anna kenen tahansa ylittää :)
VastaaPoistaKiitokset kommenteistanne Sus*, Aina ja BLOGitse 🌹!
VastaaPoista