maanantai 17. toukokuuta 2021

Aikuiset

101. Aikuiset



Anna seisahtui kynnykselle. Hän oli aikonut yllättää vanhempansa ja oli siksi hiipinyt hipihiljaa eteiseen kädessään luonnonkukkakimppu. Raollaan olevasta ovesta hänen kuulemansa viimeinen sana ero sai sydämen hypähtämään kurkkuun. Hengitys salpaantui. Jaloista tuli keitettyä makaronia. Anna kääntyi ja istahti hetkeksi kivisille ulkoportaille. Kun sydän lakkasi rummuttamasta rintakehää, hengitys rauhoittui, jalkoihin tuli voima takaisin, hän ryntäsi pihalle ja juoksi talon taakse pensasryteikön suojaan. Vaatteisiin takertui ruusupensaan piikkejä, mutta hän ei sitä huomannut, tajusi vain, että kukkakimppu oli pudonnut jonnekin. Silmät olivat kyynelistä märät. Miksi elämä oli tällaista? Vanhempien jatkuvaa riitaa, sopimista ja pian taas uutta yritystä koettaa muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi.

© AilaKaarina


Vkon 20 Krapu sanoilla viimeinen, ryteikkö ja vaatteet. 100 sanaa otsikon kanssa ja nämä kolme sanaa on oltava tekstissä.

 

13 kommenttia:

  1. 'muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi' - näitä yrityksiä on maailma pullollaan! Minä en haluisi olla itseni kaltainen! :) Onneksi mieheni on erilainen, siksi kai olemme korona-ajastakin huolimatta edelleen naimisissa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, BLOGitse. Minullekin riittää tämä ainoa minä/minunlaiseni. Joskus tässäkin on ihan liikaa!

      Poista
  2. Surullinen tilanne, tyttö kukkien kanssa valmiina ilahduttamaan. Todellisuus iskee kasvoille lujaa toisinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal. Vaikka ikää ei kerrota, tyttö vaikuttaa jokseenkin nuorelta ja siksi vielä hyvin riippuvaiselta vanhemmistaan. Pelästys on varmaan siksi niin iso, varsinkin jos kuulee tuon ero-sanan ensimmäistä kertaa.

      Poista
  3. Tyttöä tuli surku. Hänen antamisen ilo päättyi heti alkuunsa. Väistämättä ajattelin tämän tapahtuneen "ennen vanhaan", kun ero oli lapsille usein ero myös toisesta vanhemmasta. Nykyisin osa avioerolapsista saa viettää tasapuolisesti aikaa kummankin vanhemman kanssa.

    VastaaPoista
  4. Ehkä Annalla oli syytä heti pelätä pahinta. Ilmeisesti hän oli joutunut kuulemaan vanhempiensa torailua usein ja siksi heti erosana sai hänet paniikkiin.
    Surullista.

    VastaaPoista
  5. Vuosikymmenienkin jälkeen on ihminen samanlainen, ei sitä voi mieleisekseen muuttaa.

    VastaaPoista
  6. Voi Anna parka, kukat toi ja pettyi.
    Toisen muuttaminen on mahdotonta, itseään on ensin yritettävä muuttaa.

    VastaaPoista
  7. Hei, kiitos teille vielä Kirsti Kaija, aimarii, Uggla ja Car <3. Vasta nyt muistin käydä kurkkaamassa tänne. Vastaan nyt yhteisesti, paitsi Kirsti Kaijalle tämän, että ihan totta, ennen vanhaan ero saattoi olla lapselle hankalampaa kuin nykyään, mutta eiköhän se aina ole vaikeaa, jos se on vanhemmillekin, mutta eri toten lapselle, iästä riippuen tietenkin myös. Mutta ei niiden riitojen, varsinkin toistuvien, kuunteleminenkaan hyvää tee. Työlle tässä tarinassa molemmat saivat itkun aikaiseksi. Pää asia kait on, että eroprosessissa vanhemmat pysyisivät aikuisina eikä lapsesta tehdä heittokapulaa.

    VastaaPoista
  8. Todentuntuinen kuvaus erotilanteesta lapsen näkökulmasta. Voi Anna-ressukkaa <3

    VastaaPoista
  9. Anna oivalsi vanhempiensa ongelman syyn hyvin. Kuten lapset tietävät vanhemmistaan enemmän kuin vanhemmat uskovat.

    VastaaPoista
  10. Kun hahmotushäiriöinen kiireessä kirjoittaa, niin jälki on välillä mitä sattuu. Nyt korjasin tuon alun, mutta tarina pysyy samanlaisena.

    VastaaPoista