100. Aikuiset
Anna seisahtui kynnykselle.
Hän oli aikonut yllättää vanhempansa ja oli siksi hiipinyt
hipihiljaa eteiseen kädessään luonnonkukkakimppu. Raollaan olevasta
ovesta hänen kuulemansa viimeinen sana ero sai sydämen hypähtämään
kurkkuun. Hengitys salpaantui. Jaloista tuli keitettyä makaronia. Anna kääntyi ja istahti hetkeksi kivisille
ulkoportaille. Kun sydän lakkasi rummuttamasta rintakehää,
hengitys rauhoittui, jalkoihin tuli voima takaisin, hän ryntäsi
pihalle ja juoksi talon taakse pensasryteikön suojaan. Vaatteisiin
takertui ruusupensaan piikkejä, mutta hän ei sitä
huomannut, tajusi vain, että kukkakimppu oli pudonnut jonnekin. Silmät
olivat kyynelistä märät. Miksi elämä oli tällaista? Vanhempien
jatkuvaa riitaa, sopimista ja pian taas uutta yritystä koettaa
muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi.
© AilaKaarina
Vkon 20/2021 Krapu sanoilla viimeinen, ryteikkö ja vaatteet. 100 sanaa otsikon kanssa ja nämä kolme sanaa on oltava tekstissä.
'muuttaa toinen itsensä kaltaiseksi' - näitä yrityksiä on maailma pullollaan! Minä en haluisi olla itseni kaltainen! :) Onneksi mieheni on erilainen, siksi kai olemme korona-ajastakin huolimatta edelleen naimisissa! :)
VastaaPoistaKiitos kommentista, BLOGitse. Minullekin riittää tämä ainoa minä/minunlaiseni. Joskus tässäkin on ihan liikaa!
PoistaSurullinen tilanne, tyttö kukkien kanssa valmiina ilahduttamaan. Todellisuus iskee kasvoille lujaa toisinaan.
VastaaPoistaKiitos SusuPetal. Vaikka ikää ei kerrota, tyttö vaikuttaa jokseenkin nuorelta ja siksi vielä hyvin riippuvaiselta vanhemmistaan. Pelästys on varmaan siksi niin iso, varsinkin jos kuulee tuon ero-sanan ensimmäistä kertaa.
PoistaTyttöä tuli surku. Hänen antamisen ilo päättyi heti alkuunsa. Väistämättä ajattelin tämän tapahtuneen "ennen vanhaan", kun ero oli lapsille usein ero myös toisesta vanhemmasta. Nykyisin osa avioerolapsista saa viettää tasapuolisesti aikaa kummankin vanhemman kanssa.
VastaaPoistaEhkä Annalla oli syytä heti pelätä pahinta. Ilmeisesti hän oli joutunut kuulemaan vanhempiensa torailua usein ja siksi heti erosana sai hänet paniikkiin.
VastaaPoistaSurullista.
Vuosikymmenienkin jälkeen on ihminen samanlainen, ei sitä voi mieleisekseen muuttaa.
VastaaPoistaVoi Anna parka, kukat toi ja pettyi.
VastaaPoistaToisen muuttaminen on mahdotonta, itseään on ensin yritettävä muuttaa.
Hei, kiitos teille vielä Kirsti Kaija, aimarii, Uggla ja Car <3. Vasta nyt muistin käydä kurkkaamassa tänne. Vastaan nyt yhteisesti, paitsi Kirsti Kaijalle tämän, että ihan totta, ennen vanhaan ero saattoi olla lapselle hankalampaa kuin nykyään, mutta eiköhän se aina ole vaikeaa, jos se on vanhemmillekin, mutta eri toten lapselle, iästä riippuen tietenkin myös. Mutta ei niiden riitojen, varsinkin toistuvien, kuunteleminenkaan hyvää tee. Työlle tässä tarinassa molemmat saivat itkun aikaiseksi. Pää asia kait on, että eroprosessissa vanhemmat pysyisivät aikuisina eikä lapsesta tehdä heittokapulaa.
VastaaPoistaTodentuntuinen kuvaus erotilanteesta lapsen näkökulmasta. Voi Anna-ressukkaa <3
VastaaPoistaAnna oivalsi vanhempiensa ongelman syyn hyvin. Kuten lapset tietävät vanhemmistaan enemmän kuin vanhemmat uskovat.
VastaaPoistaKiitos riitta k ja pasanen kommenteistanne <3
PoistaKun hahmotushäiriöinen kiireessä kirjoittaa, niin jälki on välillä mitä sattuu. Nyt korjasin tuon alun, mutta tarina pysyy samanlaisena.
VastaaPoista