99. Nukkekoti
Koronakeväänä 2020, kun taudista tiedettiin vähän, Annakin linnottautui joksikin aikaa seinien sisälle. Oli keksittävä jotakin tekemistä. Eräänä päivänä hän, vähän kauhuissaan, huomasi raahaavansa painavaa pakettia kotiinsa. Koottava nukkekoti oli haasteellinen, sillä hän ei ollut erityisen näppärä käsistään. Mutta ystävän sanat kannustivat: ”Sä olet päänäppärä. Hyvä siitä tulee.”
Anna aloitti maalaamalla talon sisäseiniä. Ne imivät huonosti itseensä valkoista kalkkimaalia, mutta kolmannen kierroksen jälkeen huoneet näyttivät kuin aidosti kalkituilta. Sitten hän ostamillaan plekseillä ”lasitti” ikkunat. Kylpyhuone sai ”marmoroinnin”, olohuoneen yksi seinä kauniin tapetin ja lattiat päällyksensä. Alkoi talon kasaaminen. Hän odotti päivää, että saisi lapsenlapset yökylään. Yhdessä he loisivat täydellisen leikkipäivän.
© AilaKaarina
Viikon 19/2021 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nämä kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: imeä, täydellinen ja talo.
Vau, onpahan komea nukkekoti! Omathermoni eivät riittäisi tuollaisen kokoamiseen!
VastaaPoistaKiitos, SusuPetal. Omat hermoni olivat koetuksella vasta silloin, kun yösydännä kolmesti lähes kaikki pienet naulat saranoineen (valmistajalta, katon painoon nähden mielestäni aivan liian pienet!) lensivät lattialle joka kerta, kun olin saanut katon paikoilleen ja avannut sen... :D Sitten kaivoinkin omasta työkalupakistani isommat naulat ja liimaa, jolla liimasin saranat kiinni. Sen jälkeen vasta naulasin. Johan pysyy avattunakin turvallisesti naulat sekä saranat siinä missä niiden kuuluukin pysyä. Silloin en kauheasti nauranut ;)
PoistaSä oot näppärä. On kaunis nukkekoti. Uusi tarina ehkä sitten, kun pikkuväki on yökylässä.
VastaaPoistaKiitos, aimarii. Oikeasti en ole kovinkaan näppärä, mutta aika kekseliäs kyllä. Miniäni kertoi, että hän usein sanoo lapsilleen, että teidän mummi osaisi kyllä tähänkin (siis ihan käytännön) ongelmaan keksiä jonkin ratkaisun. Lapsenlapset sanovat mulle myös samoin ja luottavat silmät suurina, että kyllä se mummi tietää miten tästäkin pulmasta selviydytään. Ihnaa olla iloksi ja hyödyksi <3
PoistaIhana tarina ja maailman kaunein nukketalo. Tiedän vastuksiakin olleen, mutta onpa upea. (Rakensin toissatalvena lapsenlapsen kanssa nukketalon).
VastaaPoistaKiitos Kirsti Kaija. Ja sen teidän talon haluaisin nähdä. Olen jotenkin ihan retkahtanut tähän minimaailmaan.
PoistaTuollaisessa näpräämisessä tulee hetkiä, jolloin joutuu "päättämään" menettääkö hermonsa vai keskittyykö vain kärsivällisesti tavoitteeseen.
VastaaPoistaKyllä, pasanen. Elämä antaa paljon valinnanmahdollisuuksia (näillä leveysasteilla). Kyllä aika monta voimasanaa päästin, kun ei ollut kuin kissa kuulemassa ja sekin taisi nukkua. Sitten jatkoin, kun olin hetken puhissut ja rauhoittunut samalla kun keräilin pikkupikku nauloja lattialta :D.
PoistaVautsivau miten hieno!!! Onneksi oli kärsivällisyyttä.
VastaaPoistaKiitos, BLOGitse <3
PoistaMeilläkin lapsenlapset yökylässä, vaan ovat poikia.
VastaaPoistaVoi, Uggla, mulla olisi yksi poikalapsesenlapsi tilauksessa, mutta jääköhän vain toiveeksi. Olisi pojaltani säästettyjä leluja vaikka kuinka, joista tytöt eivät ole kauheasti välittäneet. Vain legot ovat aina kiehtoneet heitä, onneksi.
VastaaPoistaOlet tosi näppärä käsistäsi, nukkekoti on kaunis.
VastaaPoistaKiitos Cara! Nakkisormikin oppii, kun kaikkensa yrittää ;).
PoistaItsekin olen haaveillut useamman vuoden oman nukkekodin tuunaamisesta. Tästä saankin mukavasti pontta edetä ajatusta pidemmälle!
VastaaPoistaVoi, miten kiva! Minimaailma on kyllä koukuttava. Mun taloni ovat vielä kesken, kun aika eikä rahatkaan aina riitä :D. Mutta pikkuhiljaa. Itse en ole mikään näpertelijä, joten valmiina ostan kyllä lähes kaiken, mitä taloihin sisälle tulee. Mutta nettikirppikset ovat täynnä ihmisiä, jotka tekevät itse ja sitten myyvät. On kiva kannustaa toisten kädentaitoja ostamalla heiltä.
Poista