162. ‒ Tämäkin tarina on tosi,
uskotko?
‒ No, anna tulla, nyt on sun vuorosi, sanoi ystävä.
‒ Olin noin 19-vuotias, kapuamassa Hesan kaivopihan portaita. Liian myöhään huomasin ylempänä seisovan nuorehkon miehen. Hänen vihansa! Ne silmät! En tiedä miksi, mutta jotenkin vain tajusin, että nyt vaarallisinta olisi pako. Jatkoin nousuani kunnes seisoin silmäkkäin häntä alempana olevilla askelmilla. Nyrkit pystyssä hän sanoi lyövänsä. Kykenin vain sanomaan:
‒ Miksi löisit? Enhän mä ole tehnyt sulle mitään pahaa. Mitä muuta sanoin, en enää muista.
‒ Ei kukaan ole koskaan puhunut mulle noin nätisti, hän vastasi, ‒ yhtä nätisti kuin sä nyt. Viha katseessa muuttui lämmöksi. Patoutunut viha, miina jonka väistin.
© AilaKaarina
Viikon 42/2023 Krapu, 100 sanaa kera otsikon, mutta uudenlainen krapuhaaste. Ei annettua kolmea sanaa, vaan annettu ensimmäinen lause eli kravun pitää alkaa lauseella Tämäkin tarina on tosi. Kravun tarjoaa SusuPetal
Huhhuh, olipa kohtaaminen. Ystävällisyys sulatti vihan. Oli varmaan pelottava hetki.
VastaaPoistaTilanne oli niin yllättävä etten oikein muista tajusinko edes pelätä! Pelästyin tietenin alkuun. Mutta koskaan en unohda tätä ihmistä. Hän vielä sanoi, että hän auttaisi minua aina, jos näkisi minun olevan pulassa. Törmäsin häneen sattumoisin myöhemmin asemalla, ja hän saattoi mut junaan tai bussiin, en muista enää minne olin matkalla. Kiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaAika pelottava tilanne. Rohkeasti kuitenkin toimittu.
VastaaPoistaOlin niin nuori, saatoin olla vasta 19vee enkä ehkä oikein osannut vielä edes pelätä mitään! Nuoruuden viattomuus varmaan suojeli mua tässä tilanteessa eniten. Kiitos kommentistasi anli itse.
PoistaOlitpa rohkea pimu! :) Intuitiolla sait hyvää aikaan, jeees!
VastaaPoistaKyllähän mä varmasti säikähdin, mutta tilanne oli vain sellainen etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa nousuani. Hän olisi saanut mut kyllä kiinni ja olisiko kukaan ehtinyt hätiin tai uskaltanut edes tulla auttamaan, sillä hän oli iso mies ja vahvan näköinen? Kiitos kommentistasi BLOGitse.
PoistaHieno hetki nuoruudesta, muuta ei tarvittu, kun rohkeutta ja lämpöä :)
VastaaPoistaKiitos Maarit <3 Rohkeudesta en tiedä, sillä kuten kirjoitin BLOGitselle en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin mennä kohti.
PoistaUskon kyllä, uskon myös, että oli pelottava tilanne, mutta tilannetaju auttoi sinut oikeaan ratkaisuun.
VastaaPoistaKiitos aimarii. Tilannetaju on kyllä hyvä ja joskus jopa pelastava ominaisuus ihmisessä. Muistan vain, että seisoessani tämän miehen edessä tunsin ymmärrystä ja lämpöä vaikka varmasti olin myös peloissani eli olin, kylläkin alitajuisesti, sen enempää tiedostamatta arvioinut miehen ja mahdollisuuteni oikein.
VastaaPoistaMelkoinen tilanne, moni olisi juossut karkuun.
VastaaPoistaTuskin olisin pitkälle pötkinyt. Luultavasti toimin alitajuisesti vähän niin kuin olisin törmännyt karhuun, karkuun ei ainakaan saa lähteä! Kiitos kommentistasi Cara.
Poista