161. Myrskyyn kaatuvat
Syksyssä oli jotakin mitä hän syvästi rakasti. Syksyiset värit, puut, jotka reunustivat kotitietä, saivat ajattelemaan mitä maailma olisi ilman niitä. Tuota komeaa puiden sukua, varjon antajaa, eläinten turvaa, ihmismielen elähdyttäjää! Nenä vuoti muustakin syystä kuin kyyneleistä. Enää ei siitepöly vaivannut, mutta flunssa sai olon tukkoiseksi. Se oli kuitenkin hänen murheistaan pienin. Tätä kaikkea
hän mietti ennen kuin näki kauempana kaatuneen puun. Yöt olivat olleet myrskyisiä. Rakas pihlajavanhus
oli hävinnyt taistelun. Sen anti linnuille, marjat, jotka loistivat vielä kirkkaan punaisina kuihtuisivat pian pois. Puusta tulisi vain käyttötuote ihmisille. Aina
hän oli luullut ehtivänsä itse lähteä ennen kuin se tapahtuisi.
© AilaKaarina
Viikon 41/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja kolme annetua sanaa ovat suku, komea ja siitepöly. Krapua vetää SusuPetal
Yleensä pihlajat kestävät hyvin myrskyä. Tämä ei sitten enää jaksanut.
VastaaPoistaKeksin tuon pihlajan ihan siitä syystä, kun on Kalevalassa Pyhä pihlaja, pyhä puu. Minulle kun alkaa kaikki puut olla pyhiä jo ihan siksi, että ihminen kaataa niitä järjetöntä vauhtia Suomessakin. Saati lisäksi myrskyt meillä ja kaikki etelän tulipalot! Saa nyt olla sen verran vanha ja laho puu ettei kovaa myrskyä enää kestänyt ;)
PoistaNo hyvinhän sinä sait tuon siitepölyn mukaan tarinaan!
VastaaPoistaHuikeita myrskyisiä päiviä ollut, täälläkin on puita kaatunut, oksia irronnut, mutta itse vielä pysyy pystyssä.
Sinnehän se sana sitten luikahti ;)!
PoistaVoi kaunista, vanhaa ja uupunutta pihlajaa.
VastaaPoistaPihlaja muuttuu syksyisin yhdessä vaahteran kanssa niin kauniin väriseksi, ettei sen ihailua voi lopettaa - toki muutkin puut pukeutuvat upeaan väriloistoon, haavan uutta pukua odottelen, sen kun näen sopivasti tästä omasta tuolistani :)
Niin uupuvat puut, eläimet ja me ihmiset vanhetessamme. Jotkut katuvat myrskyihin. Kiitos kommentistasi HPöllö.
PoistaKauniin surullinen tarina. Viikonloppuna kyllä lenteli. Onneksi meille ei osunut muu kuin kova tuulen suhina.
VastaaPoistaTämä on keksitty tarina, vain kaatuneen puun näin kotitiellä lauantaina. Sellainen näky tekee minut aina surulliseksi. Tarinastakin tuli sitten melankolinen. Kiitos kommentistasi BLOGitse.
PoistaIkääntyminen tekee heikoksi puunkin ja tuulen voima on valtava. Täällä kaatui hehtaarien alalta kaikki puut muutama kesä sitten.
VastaaPoistaMinäkin tykkään puista, kaikista oikeastaan. Nyt ovat lehtipuut pudottaneet lehtensä ja lumi on maassa.
Täällä Hesassa oli huurussa aamulla maa ja pari miinusastettakin. Surettaa todella aina, kun luen myrskyn kaatamista kokonaisista metsiköistä. Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaHeikkokuntoinen puu ei välttämättä kestä myrskytuulia ja se on ymmärrettävää. Nyt ei onneksi kaatunut yhtään puuta vaikka puuskat olivatkin aikamoisia. Melankolinen mutta kaunis on Kraputarinasi.
VastaaPoistaVanhuus ja heikkous on puillakin edessä aina jossain vaiheessa. Kiitos kommentistasi anli itse.
VastaaPoistaOnneksi pihlaja kasvaa melko nopeasti. Kun metsästä tuo ihmisenkorkuisen taimen, on se jo pian marjoja tuottava.
VastaaPoistaTuota en tiennytkään. Kiitos kommentistasi Äijä.
PoistaJoskus ihmettelen, miten tuuli saa viisaan ja jyhkeän männyn katkeamaan kuin tulitikun. Voimakas on tuuli.
VastaaPoistaVaikka männyn juuristoa näkyy usein maan pinnalla, on sillä ymmärtääkseni vankka paalujuuri, joten ei kai se ihan kevyesti kaadu. En ole asiantuntija, joten voin olla väärässäkin. Mutta vanha mänty on sitten toinen juttu. Kiitos kommentistasi enkulin käsityöt.
Poista