215. Kierros vain…
Oli tilinteon aika. Nainen tuijotti peilistä väsyneitä kasvojaan. Ainako
hän löytäisi vain nuo psyykeltään lamaantuneet miehet, jotka eivät koskaan olleet varsinaisesti pysähtyneet pohtimaan omaa elämäänsä, motiivejaan, itseään, vaikka olivat varmasti joskus tunteneet itsessään nuo pienet, tykyttävät elämän siemenet? Mutta he kielsivät ne yksi toisensa jälkeen ja niin ne sulkeutuivat, kuihtuivat ja sammuivat, tähtivauvat, syntymisen alkupimeään.
Vai olivatko lähes kaikki yli keski-iän saavuttaneet miehet tällaisia? Kykenemättömiä katsomaan itseään? Parasiitteja? - kun hänenlaisensa tupsahtivat heidän elämäänsä ja saivat vähitellen jo lähes kuolleet alkiot heräämään uuteen toivoon kasvusta. Niin syvä, niin hehkuva oli heidän rakkautensa elämää kohtaan!
… ja taas hän oli tässä.
© AilaKaarina
100 sanan tarina, vko 1/2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ei tarkisteta etukäteen (toistaiseksi)