216. Kukat
Nuorempana kukat eivät kiinnostaneet ja jos joku kukkaressu eksyi hänen kotiinsa, sitä odotti varma kuolema, joko kuivuuteen tai märkyyteen. Ensimmäinen oma koti opiskelija-asunnon jälkeen täyttyi kuitenkin vähitellen kasveista. Varsinkin lasten syntymän jälkeen tuntui luonnolliselta kasvattaa kukkia, hoitaa ja helliä niitä siinä sivussa lasten hoidon ja hellimisen kera. Koti oli valoisa,
se näytti parhaimmillaan viidakolta isoine huonekumipuineen, palmuineen ja muine ruukkukasveineen, joita oli lattioilla, tasoilla ja amppeleissa ikkunoiden edessä. Lasten
lähdettyä omilleen hänkin muutti pienempään asuntoon. Se oli puiden ympäröimä kaksio, johon hän kiintyi heti vaikka siellä ei luonnonvalo viihtynytkään.
Oli hämärää, hiljaista. Lasten äänet olivat poissa. Kukat kuihtuivat pois.
© AilaKaarina
Krapu viikolle 5/2026. 100 sanaa otsikko mukaan lukien. Kuvahaaste (kuva Caralta). Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ei tarkisteta etukäteen (toistaiseksi)