216. Kukat
Nuorempana kukat eivät kiinnostaneet ja jos joku kukkaressu eksyi hänen kotiinsa, sitä odotti varma kuolema, joko kuivuuteen tai märkyyteen. Ensimmäinen oma koti opiskelija-asunnon jälkeen täyttyi kuitenkin vähitellen kasveista. Varsinkin lasten syntymän jälkeen tuntui luonnolliselta kasvattaa kukkia, hoitaa ja helliä niitä siinä sivussa lasten hoidon ja hellimisen kera. Koti oli valoisa,
se näytti parhaimmillaan viidakolta isoine huonekumipuineen, palmuineen ja muine ruukkukasveineen, joita oli lattioilla, tasoilla ja amppeleissa ikkunoiden edessä. Lasten
lähdettyä omilleen hänkin muutti pienempään asuntoon. Se oli puiden ympäröimä kaksio, johon hän kiintyi heti vaikka siellä ei luonnonvalo viihtynytkään.
Oli hämärää, hiljaista. Lasten äänet olivat poissa. Kukat kuihtuivat pois.
© AilaKaarina
Krapu viikolle 5/2026. 100 sanaa otsikko mukaan lukien. Kuvahaaste (kuva Caralta). Kravun tarjoaa SusuPetal https://susupetalsanat.wordpress.com/
Elämänmakuinen krapu. Kukka kuolee harvemmin kuivuuteen mutta liika märkyyteen takuulla..
VastaaPoistaKiitos kommentistasi sini. Ja totta on, liikaa kastelua kukat eivät kestä.
PoistaSurullista, että kukatkin kuolivat. Tosiaan, kuten sini totesi, kukat kuolevat helpommin liikaa kasteluun. Minulla on posliinikukka ja se on välillä pari kuukautta ilman kastelua, hyvin pärjää.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Cara. Samaa mieltä olen.
PoistaElämän kiertokulkua kravussasi. Kasvua, kukoistusta, kuihtumista.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi SusuPetal.
PoistaOi, olipa surullinen tarina. Olisi ollut ihana, jos lasten lähdettyä kukat olisivat kukoistaneet entistä enemmän. Mutta onneksi tarinan henkilö oli kuitenkin kiintynyt uuteen pieneen asuntoonsa. Ehkä oli aika jollekin uudelle.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kanerva.
PoistaAika on kukkien kukoistaa ja aika on niiden kuolla...kaikella on aikansa.
VastaaPoistaTodella, kaikella on aikansa. Kiitos kommentistasi pasanen.
PoistaIso muutos: asunto vaihtui pienempään, elämä rauhoittui, kukoistus vaihtui hiljaisuuteen. Asunto oli kuitenkin viihtyisä. Ja kasvit (puut) nyt talon ulkopuolella.
VastaaPoistaPaljon hyviä puolia löysitkin. Kiitos kommentistasi Oriolus.
PoistaNäin se elämä monesti menee. Muutoksia tapahtuu, haluamme tai emme. Lapset ja kukat tarvitsevat hoitoa ja kasvatusta, että hyvinvoisivat.
VastaaPoistaMuutoksiin on sopeuduttava, Hieman surumielinen krapu.
Muutoksiin on sopeuduttava, kyllä! Kiitos kommentistasi aimarii.
PoistaElämänvaiheet vaihtuvat ja kasvit peilaavat muutoksia hiljaisella tavallaan.
VastaaPoistaOlipa kauniisti kirjoitettu, kiitos Matilda Varjo.
Poista